Nyt on aika kääntää katse taaksepäin. Mitä tapahtui vuonna 2022? Nokkani on tällä hetkellä suuntautunut jo vahvasti kohti tulevaa. Olen marraskuun alusta lähtien kirjoittanut tulevan neljännen romaanini käsikirjoitusta. Mutta vuosi 2022…

Vuoden alussa oli ilo huomata, että syksyllä 2021 ilmestynyt runokirjani Alibi (Enostone, 2021) huomioitiin vielä muutaman kritiikin merkeissä. Runokokoelma oli ollut tekeillä jo vuosia, mutta sen ilmestyminen oli jäänyt kirjoittamani proosan jalkoihin. Olen kiitollinen kirjan saamista positiivisista arvioista. Alibi on itselleni tärkeä kirja. Se on suuresti omaeläkerrallinen teos, jota oli hauska tehdä.

”Alibi sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy.
– lukihairikko.blogspot.com

”Kokoelman voisi kantta katsomalla ja nopeasti selailemalla leimata karuksi äijärunoudeksi, mutta siitä ei yksiulotteisesti ole kyse – monet tekstien havainnot kertovat herkkyydestä. Kyse on pienistä yksityiskohdista, jotka näyttävät puhujan empatian, ja runot avautuvat uuteen laajempaan suuntaan. Nopeat siirtymät ja yllättävät rinnastukset antavat teksteille voimaa.”
– Tuomas Aitonurmi, runografi.fi

Myös romaanini Ja kahdeksantena päivänä katsottiin kritiikin arvoiseksi, vaikka sen ilmestymisestä oli jo vierähtänyt muutama vuosi.

”Ja kahdeksantena päivänä pitää lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Rockromaanin tekeminen ei ole helppoa. Kivelän teos päätyy romaanimuodostaan huolimatta kirjahyllyyni tietopuolisten musiikkikirjojen joukkoon, eikä se ole siellä yhtään väärässä paikassa.”
– Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

Maaliskuun alussa olin mukana juhlimassa Tapani Kinnusen ja Juha Kulmalan 60 + 60 synttäreitä. Hienoja miehiä, upeita kirjailijoita! Oli suuri kunnia päästä esittämään juhlakaluille muutamat runot.

Kevään ja kesän viimeistelin syyskuussa ilmestyvää romaania. Kirjan upea Kalervo Sammalvehrän tekemä kansi valmistui. Myös Metalliluola.fi ja Kaupunkimedia Aamuset huomioivat romaanin tulevan julkaisun juttujen myötä.

Marilynin kiehkura (Enostone, 2022) ilmestyi syyskuun lopulla. Tarkalleen ottaen 27.9.2022. Mainospuffi lupaili jo hurjia: ”Tuplajulkkareissa juhlitaan syksyn uutuuskirjoja. Tinkimättömästä runoudestaan tunnetut Tapani Kinnunen ja Mika Kivelä taitavat myös betoninkovan proosan.”

Hulvatonta julkkari-iltaa vietettiin Turun parhaassa kulttuurikapakassa Bar Ö:ssä. Kinnusen Aina nälkä (Robustos, 2022) sekä oma uunituore Marilynin kiehkura (Enostonen, 2022) antoivat aihetta railakkaaseen juhlintaan. Enostone kustannuksen pääpomo Kalle Niinikangas lausui avajaissanat, jonka jälkeen Kinnunen & Kivelä show saattoi alkaa. Illassa esiintyi myös Hurjan pojan koti -yhtye, joka oli mukavasti räätälöinyt ohjelmistonsa meikäläisen ja Kinnusen elämää mukaillen. Jostain syystä settilistassa oli lähestulkoon pelkkiä juomalauluja. 🙂

Syksy toi mukanaan tietysti kirjamessut, jonne oli mukava suunnata uusi upea kirja kainalossa. Turun Kirjamessuilla Santeri Skofelt haastatteli minua ja kirjailija Jarmo Teinilää. Ihan vesilinjalla oltiin, kuvakin sen todistaa.

Turun Kirjamessuilla oli helppo tallustella ylpeänä Enostone kustannuksen osastolla, jonka ulkoasu mukaili oman romaanini meriaiheista kantta. Messuviikonloppu oli täynnä iloisia kohtaamisia kollegojen ja lukijoiden kanssa. Kuvissa kanssani messumeiningissä Tony Laine, Mika Terho, Tapani Kinnunen, Lasse Hauerwaas, Tuula Sandström, Annika Brusila, Marko Hautala ja Ilari Salmi.

Heti Turun messujen jälkeen ilmestyi ensimmäinen kritiikki. Ilkka Lappi kirjoitti Kaupunkimedia Aamusetin sivuilla:

”Sujuvaa tekstiä ja nopeatempoista kerrontaa, josta ei huumoria puutu. Marilynin kiehkura on hervottaman hauska teos.”

Suuntasin lokakuun lopulla Helsingin Kirjamessuille yhdessä kollegani ja ystäväni Tapani Kinnusen seurassa. Haastattelimme toisiamme messuilla pienkustantajien yhteisosastolla konekiväärityyliin kovat piipussa. Joku herkemmät korvat omaava messuvieras oli kuulemma valittanut esiintymisestämme aiheutuneesta metelistä. No, me ei olla tunnetusti mitään tuppisuita.

Kuten Turussa myös Helsingissä oli mukava kohdata ja vaihtaa kuulumisia kirjailijakollegojen kanssa. Kohtaamisissa mukana itseni lisäksi Petteri Paksuniemi,Tapani Kinnunen, Suonna Kononen, Juha Kulmala, Asmo Koste, Ari Taskinen, Ahmed Zaidan & Artemis Kelosaari.

Marraskuussa kävin heittämässä runokeikan Turussa järjestetyssä Ars Moriendi -tapahtumassa. Mukava päästä vetämään välillä livenä runoja. Vaikka olen esiintynyt lavarunoilijana säännöllisesti vuodesta 2000 lähtien, niin runokeikkojen määrä on selkeästi vähentynyt viime aikoina omalla kohdallani. Se johtunee varmasti hypystäni proosan puolelle. Mutta mielelläni nousen lavalle runojen kanssa. Eli runotapahtumien järjestäjille vinkkinä, mulle saa edelleen soitella ja laittaa viestiä niissäkin merkeissä.

Vuoden kääntyessä kohti loppua, ilmestyi Marilynin kiehkurasta useampi kritiikki, joista olen vilpittömän onnellinen. Kirja on huomattu ja huomioitu. Myös YLEn Kulttuuriykkönen -ohjelmassa vieraillut Artemis Kelosaari nosti Marilynin kiehkuran joulun kirjavinkiksi:

”Aivan överiksi vedetty vaihtoehtohistoriallinen sekoilu. Luovaa hulluutta.”

”Marilynin kiehkura on hulvaton poliittinen satiiiri, farssi ja fantasia. Silti se kertoo vakavista asioista. Demokratian helposta luisumisesta lähelle fasismia, työelämän rakennemuutoksesta uudelleenkoulutuksineen ja hanttihommineen. Elämän tyhjyydestä, kaiken menettämisestä.Marilynin kiehkura on viihdyttävä, hauska ja ajatuksia herättävä. Kivelä on X- ja rock-sukupolven Veikko Huovinen ja Arto Paasilinna.”
– Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

”Marilynin kiehkura on jatkoa tekijänsä persoonallisten tarinoiden sarjaan. Pidän tavasta, jolla Kivelä päästelee menemään. Mielikuvitus ja äkkiväärät käänteet kuljettavat tarinaa välillä niin, että rapa roiskuu ja käännökset menevät pitkiksi, mutta maaliin päästään.”
– Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

”Teos on omaperäinen, hulvaton ja viihdyttävä. Tästä huolimatta kyse ei todellakaan ole pelkästä huumorikirjasta, vaan siitä löytää kantaaottavia yhteiskunnallisia teemoja kapitalismista poliittisen valtapelin muodostamaan kansan polarisaatioon. Hyvällä tuotannolla teoksesta saisi mitä mainioimman elokuvan.”
– Pete Alander, metalliluola.fi

”Itse juonesta ei viitsi paljastaa enempää, sillä herkulliset kurvit, pommit ja mattojen vetäisyt jalkojen alta pitää kokea täydellä voimalla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin komediasta, jossa tragedian kiehkurat eivät estä näkemästä eteenpäin, sekä kaiketi elämän omalaatuisesta ylistyksestä.”
– Mika Roth, desibeli.net

Minua on nyt kahdessa kirja-arviossa verrattu Arto Paasilinnaan. Toki imartelevaa, mutta toistaiseksi kirjojeni myyntimäärät ovat vielä kaukana Paasilinnan painoksista. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Tässä linkki, jos haluat tukea Paasilinnan etumatkan kuromista umpeen ja tilata Marilynin kiehkuran. Se käy helpoiten ja on edullisinta suoraan kustanjani verkkokaupasta. Turha mennä Suomalaiseen kirjakauppaan tai muuhun vastaavaan askarteluliikkeeeseen kyselemään. Tuosta linkistä onnistuu —->https://enostone.myshopify.com/collections/proosa/products/kivela-mika-br-marilynin-kiehkura

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Olkoon maailma parempi paikka vuonna 2023.

Mika Kivelä
Turun Katariinanlaaksossa 30.12.2022

Tässä jutussa olleita kuvia ovat napsineet: Kalevi Mäki, Petteri Paksuniemi, Tapani Kinnunen, Lasse Hauerwaas, Sirpa Kivelä, Suonna Kononen, Ilari Salmi, Maaria Päivinen, Kalervo Sammalvehrä, Lukihäirikkö, Enostone ja Ars Moriendi. Kiitos, että ikuistitte hetket.