Kirjat

eno

MARILYNIN KIEHKURA  (2022)          
Romaani
Enostone

Teos on omaperäinen, hulvaton ja viihdyttävä. Tästä huolimatta kyse ei todellakaan ole pelkästä huumorikirjasta, vaan siitä löytää kantaaottavia yhteiskunnallisia teemoja kapitalismista poliittisen valtapelin muodostamaan kansan polarisaatioon.
Pete Alander, Metalliluola.fi

Marilynin kiehkura on hulvaton poliittinen satiiiri, farssi ja fantasia. Silti se kertoo vakavista asioista. Demokratian helposta luisumisesta lähelle fasismia, työelämän rakennemuutoksesta uudelleenkoulutuksineen ja hanttihommineen. Elämän tyhjyydestä, kaiken menettämisestä. Marilynin kiehkura on viihdyttävä, hauska ja ajatuksia herättävä. Kivelä on X- ja rock-sukupolven Veikko Huovinen ja Arto Paasilinna.
Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

Itse juonesta ei viitsi paljastaa enempää, sillä herkulliset kurvit, pommit ja mattojen vetäisyt jalkojen alta pitää kokea täydellä voimalla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin komediasta, jossa tragedian kiehkurat eivät estä näkemästä eteenpäin, sekä kaiketi elämän omalaatuisesta ylistyksestä.
Mika Roth, Desibeli.net

Marilynin kiehkura on ilman muuta hauska kirja, mutta sen niputtaminen yksioikoisesti huumorikirjaksi olisi kirjan latistamista. Kovin paljon pintaa ei tarvitse raaputtaa, että tarinasta löytää yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Tosin kovin ryppyotsaisesta pamfletista ei tässä tapauksessa ole syytä puhua. Marilynin kiehkura on hervottaman hauska teos.
Ilkka Lappi, Kaupunkimedia Aamuset

Marilynin kiehkura on jatkoa tekijänsä persoonallisten tarinoiden sarjaan. Pidän tavasta, jolla Kivelä päästelee menemään. Mielikuvitus ja äkkiväärät käänteet kuljettavat tarinaa välillä niin, että rapa roiskuu ja käännökset menevät pitkiksi, mutta maaliin päästään.
Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

 

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on mkalibi-1.jpg

ALIBI  (2021)               
Runokokoelma
Enostone

Alibissa elää katujen henki ja ihmisiä elämän synkiltä laidoilta, mutta silti siitä voi aistia inhimillisyyden ja ymmärtämyksen. Kivelällä on kyky tehdä tavallaan kaikesta irrallaan olevia huomioita, mutta jotka ovat kuitenkin niin tarkkoja, että ne painautuvat muistiin kenties ikuisiksi ajoiksi. Kirja on täynnä upeita runoja, jotka kuljettavat lukijaa mukanaan. Itselleni suurimman räjäytyksen teki ”Vince Neil”-runo. Siinä on jotain niin äärimmäisen herkkää, kaunista ja surullista. Se on monitahoinen kuvaus kaiken voittavasta ihastumisesta ja jokaisella lukukerralla se antaa uskomattoman tunnekokemuksen.
Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi

Uskallan suositella teosta kenelle tahansa rock-henkiselle elämää pohtivalle ajattelijalle melkein ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseessä on kuitenkin keski-ikäisen ukonretaleen elämästä kertovaa lyriikkaa, jota allekirjoittaneen on helppo hahmottaa ja kokea kaukaista sielunveljeyttä kirjoitetun sanan kanssa.
Pete Alander, Metalliluola.fi

Kokoelman parhaista teksteistä löytyy aina jokin tihentymä tai käänne, joka usuttaa näkemään edeltävät säkeet toisessa valossa. Tällöin luentaan syntyy ikään kuin eri suuntiin nykiviä virtauksia, tasoja. Lapsuusajan vilpitön ihailu leikkautuu tiedostavalla aikuisnäkökulmalla. Näkökulmien sekoittuminen tuottaa katkeransuloisen vaikutelman. Simppeliä ja toimivaa.
Kalle Roine, Turun Sanomat

Mika Kivelän Alibi oli vedenpitävä. Tykkäsin.
Jokken runonurkka, jokkenrunot.blogspot.com

Alibi (Enostone, 2021) sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy.
Lukihäirikkö, lukihairikko.blogspot.com

Kokoelman voisi kantta katsomalla ja nopeasti selailemalla leimata karuksi äijärunoudeksi, mutta siitä ei yksiulotteisesti ole kyse – monet tekstien havainnot kertovat herkkyydestä. Kyse on pienistä yksityiskohdista, jotka näyttävät puhujan empatian, ja runot avautuvat uuteen laajempaan suuntaan. Nopeat siirtymät ja yllättävät rinnastukset antavat teksteille voimaa.
Tuomas Aitonurmi, runografi.fi

kansi

JA KAHDEKSANTENA PÄIVÄNÄ  (2019)
Romaani
Enostone

Mika Kivelän romaania voi hyvällä syyllä kutsua rock-kirjaksi. Kolmella tasolla etenevä Ja kahdeksantena päivänä -teos kuvaa pikkutarkasti Kiss-yhtyeen nousua maailman suurimmaksi rock-yhtyeeksi, pyristelyä pysyä huipulla sinne päästyään ja erään tähden halua palata takaisin tuntemattomuuteen. Kirja toimii myös sukupolvikirjana 1970-luvun alkupuolella syntyneille ja sisältää kutkuttavia seikkailuita sekä huolellista Turku-kuvausta.
Metalliluola.fi

Samassa paketissa on tarjolla seikkailua, populaarikulttuurin tarkkaa dokumentointia, sarkasmia, Turkuun sijoittuvaa kaupunkitietoutta sekä aimo annos huumoria. Kivelä on oivasti rakentanut draaman kaaren, sillä hyville kirjoille tyypillisesti on aina luettava vielä seuraava luku, kun ei voi oikein keskenkään jättää. Kirja on varsinainen rock ’n’ roll-romaani, vaikka ei tarina ei sinällään pelkkään musiikkimaailmaan sijoitukaan. Jos kaipaa elämäänsä realistista eskapismia, niin tämä kirja on oiva vaihtoehto mille vain.
Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi

Monille Kiss on aina ollut maailman suurin rock-bändi (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975), vaikka legendaarisen ryhmän tempaukset ja peliliikkeet ovat olleet toisinaan vähintäänkin kummastusta herättäviä. Mika Kivelä mitä selvimmin rakastaa New York Cityn suuria maskimiehiä ja hänen kirjoittamansa fiktiivinen tarina bändin toisesta tukijalasta hakee vertaistaan. Eikä vain sen takia, että tapahtumien keskipisteenä toimii Suomen Turku. Lukija pääseekin uskomattomaan, vuoristoratamaiseen kyytiin, josta kannattaa vain nauttia ja nostaa aivot narikkaan.
Mika Roth, Desibeli.net

Romaani on hämmentävä arjen kuvausta ja Kiss-yhtyeen historiaa yhdistävä hybridi. Kiss-fani Kivelän mielikuvitus on lähtenyt laukalle, jossa bändin basisti-laulaja Gene Simmons saa itselleen uuden identiteetin. Hetkittäin Kivelä antaa palaa vailla pidäkkeitä. Popedan hiteille ilmestyy uusi tekijä, Bogartin nimelle uusi keksijä ja jopa lätkän MM-kullan -95 taakse takapiru, josta ei ole aiemmin kuultu.
Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Kivelä käyttää oivaltavasti ja hauskasti rockin historiaa hyväkseen.  Romaani on pakollista luettavaa Kiss-faneille ja musiikki-ihmisille.
Ilkka Lappi, Aamuset

Ja kahdeksantena päivänä pitää lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Rockromaanin tekeminen ei ole helppoa, itse olen tätä ennen varauksettomasti ihastunut oikeastaan vain Sami Lopakan Marrakseen. Kivelän teos päätyy romaanimuodostaan huolimatta kirjahyllyyni tietopuolisten musiikkikirjojen joukkoon, eikä se ole siellä yhtään väärässä paikassa.
Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

13ETU11

POLIISIN ERISTÄMÄ ALUE – Runot 2010-2017  (2017)
Runokokoelma
MKK

Poliisin eristämä alue esittelee monipuolisen tekijän, melko varmasti monipuolisemman kuin tekijä itsekään aavistaa. Kivelällä on oma tyyli ja lisäksi, mikä tärkeintä, hän käyttää tyylissään monenlaista arsenaalia.
Sami Liuhto, Kiiltomato

Useissa runoissa on rujoa kauneutta. Kivelä käsittelee yhteiskunnan normien ulkopuolella kulkevien hahmojen elämää ymmärtäväisesti. Kivelä ei kikkaile vaan sanoo sanottavansa suoraan.
Ilkka Lappi, Aamuset

Kivelä ei säästä itseäänkään, runoista löytyy itseironiaa, itselle nauramista. Kivelää pidetään osana turkulaista katurunoutta, mutta mielestäni juuri tuo itsensä alttiiksi pistäminen runoissa osoittaa, että hän on enemmän tai jotain muuta.
SusuPetal, susupetalsanat.wordpress.com

netti

ELUKKAVAUNU  (2016)
Romaani
Kirjokansi

Elukkavaunu on kaunokirjallisuutta ilman jotenkin sievistelyyn vivahtavaa kauno-etuliitettä. Tyylilaji tulee heti selväksi. – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Tutun karheaa meininkiä.
Ilkka Lappi, Aamuset

Elukkavaunu tarjoaa alussa räkäistäkin naurua, ja juuri kun luulet että nauru vaan jatkuu entistä räkäisempänä, tajuat että seuraava räkä aiheutuu tuskasta ja itkusta.
Sari Vasenkari, karmanlakijamuutaskeidaa.blogspot.fi

etukansi

RÄKÄKÄNNIRAKKAUTTA  (2015)
Runokokoelma
MKK

Kokeneena kirjoittajana Kivelä hallitsee tyylivalikoimansa täydellisesti. Räkäkännirakkautta on parhaimmillaan rytmikkäästi ja kekseliäästi etenevää, mustalla huumorilla ryyditettyä beatia. Asiansa osaava kriitikko tunnistaisi tekstin Kivelän hengentuotteeksi vaikka silmät sidottuna, ilmastointiteippi suun edessä ja auton takakonttiin suljettuna.
– Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Kivelän runoissa kuuluu katujen ja lähiöiden ääni.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Runoissa on energiaa ja rosoa sekä paljon potentiaalia suuremmankin yleisön suosikiksi.
– Miina Supinen, Indie Book Awards 2015 tuomaristosta

Mika Kivelän runoissa hehkuu rappioromantiikka, mutta hän vie desperado-aiheen pidemmälle kuin ilmeiset amerikkalaiset esikuvansa. Siinä missä Bukowski ja kumppanit joivat, naivat ja kärsivät krapulan tuskaa, Kivelän runoissa kuljetaan kaatopaikalta Tyksin kautta krematorioon.
– Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat

401170267

DUMDUM  (2012)
Runokokoelma
MKK

Kivelä kuvaa omaan kaunistelemattomaan tyyliinsä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen seurauksia. DUMDUM on yhdenlainen kuva ja totuus suomalaisen miehen kipupisteistä, ongelmista ja henkisistä lukoista. Ironia ja vino hymy suupielessä syljetty uho ovat edelleen Kivelän tuotannossa keskeisiä tyylikeinoja. – Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Runoilijan yhdeksäs kokoelma kuvaa uskottavasti ja karuksi pelkistetyllä säkeellä yhteiskunnan laitapuolen ja runoilijan elämää. Kivelän tuotannosta lienee peräisin käsite turkulainen katurunous.
– Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti

Dumdum on varteenotettava lisä kotoiseen lyriikkaamme.    – Sami Liuhto, Vätin Sanomat

Ammattitaidolla tehty.   – Jokken runonurkka

kivela-mika-haudattu

HAUDATTU  (2010)
Runokokoelma
MKK

Teoksen temaattisessa keskiössä on yksilön ja yhteisön vinoutunut suhde. Maailmassa vilahtelevat pätkätyöllisyys, juopottelu ja väkivalta. Elämä näyttäytyy runojen lähiöihin ahdettujen puhujien päälauseissa kuoleman odottamisena, rakkaudesta puhutaan suu täynnä sepeliä ja viinaa juodaan kuivuneen kaivon pohjalla. – Miikka Laihinen, Turun Sanomat

Viihdyin monta herkullista tovia Kivelän Haudattu-kokoelman seurassa. – Juhani Tikkanen

4757ba5f5e4c3068aa79b5955af5b420

NYRKIT PUHUVAT  – Runoja 1996-2006  (2006)
Runokokoelma
MKK

Kirjailijan jokainen runo räväyttää esiin tarinan, josta repeytyy näkyviin elämäkerta. Rivienvälit sähisevät.
– Aku Aittokallio, Kaupunkiuutiset

Runot kuvaavat asioita, joita ei haluaisi olla olemassakaan. Nyrkit puhuvat -teoksen sohellus sopii ns. kovien jätkien rupeamiin. Vaikka päivä alkaa hyvin, puolelta päivin menee jo ranttaliksi.
– Eija Mämmi, Taite

hirtto

HIRTTOSILMUKAN LÄPI  (2003)
Runokokoelma
MKK

Turkulaisen katurunon viimeinen mohikaani Mika Kivelä hahmottaa vapisemattomalla kädellä tilannekuvia, joilla ei ole mitään tekemistä imagistisen kuvarunon kanssa, joku voisi puhua kioskirunoudestakin. – Tuomo Karhu, Turun Sanomat

Kivelän parissa tuntee olonsa lapseksi, jolle naapurin isompi lapsi heittää hiekkalaatikolla hiekkaa silmiin. – Suonna Kononen, Karjalainen

luut

SÄÄRILUUT RISTISSÄ  (2001)
Runokokoelma
MKK

Yksittäiset runotarinat kasvavat sikermänä itseään isommaksi, karuksi, pimeänpuoleiseksi maailmaksi. Kokoelmassa on ripaus pimeittein kujien romantiikkaa, mutta myös riittävästi todellisuuden syventävää kosketusta. – Kari Levola, Kiiltomato

Sääriluut ristissä muodostaa omintakeisessa ja rosoisessa tyylissään ehjän kokonaisuuden.
– Ville Hytönen, Tuli & Savu

Kivelä kirjoittaa kuin Suomen Runokaupunkiin eksynyt Jim Thompson.
– Tuomo Karhu, Turun Sanomat

huone

HUONE 3   (1999)
Runokokoelma
MKK

Mika Kivelän ”Huone 3” on koleatunnelmainen runokokoelma, jonka suorasanaiset ja ytimekkäät tekstit kuvaavat elämän nurjia puolia. Voimakkaan ja varsin graafisen kuvaston takaa löytyy myös aimo annos yhteiskuntakriittisyyttä. – K.L. , Kirjasampo

Kaiken kaikkiaan minulle jäi sellainen tuntu, ettei Kivelä ole vielä kirjoittanut parasta kirjaansa, eikä juonut vielä viimeistä oluttaan. Jäämme siis odottamaan, kun Bukon poika pissaa taas seisaaltaan. Niin kuin pitääkin. – Jarmo Teinilä, Tuli & Savu

kuu

KUU ON KUOLLUT  (1998)
Runokokoelma
MKK

Kokoelmassa mainitaan nimeltä Luc Besson, Charles Bukowski, Keith Richards, Jim Thompson ja Sarah Young. Yksinkertaisuuden mestareita kaikki. Maininnat lyövät runoihin tiettyjä odotuksia, eikä vertailulta voi välttyä. -Arto Lappi, Tuli & Savu

aivo

AIVOJA KAUPAN  (1997)
Runokokoelma
MKK

Mika Kivelän ilmaisu on suoraa, mutta kuitenkin vähemmän rujoa ja jopa osittain herkempää mitä hänen tämän aikakauden muissa teoksissaan. Kivelälle ominainen vahva eletyn elämän tunne on näissäkin runoissa vahvasti läsnä. – K.L. ,Kirjasampo

revitty

REVITTYJÄ SIVUJA  (1996)
Runokokoelma
MKK

Runoissa on pieniä kertomuksia. Kivelä osaa tiivistämisen taidon. – Marko Säynekoski, Kulmakunta

Viimeisimmät artikkelit

Desperadon vuosi 2022

Nyt on aika kääntää katse taaksepäin. Mitä tapahtui vuonna 2022? Nokkani on tällä hetkellä suuntautunut jo vahvasti kohti tulevaa. Olen marraskuun alusta lähtien kirjoittanut tulevan neljännen romaanini käsikirjoitusta. Mutta vuosi 2022…

Vuoden 2022 kohokohta oli Marilynin kiehkuran ilmestyminen syyskuussa.


Vuoden alussa oli ilo huomata, että syksyllä 2021 ilmestynyt runokirjani Alibi (Enostone, 2021) huomioitiin vielä muutaman kritiikin merkeissä. Runokokoelma oli ollut tekeillä jo vuosia, mutta sen ilmestyminen oli jäänyt kirjoittamani proosan jalkoihin. Olen kiitollinen kirjan saamista positiivisista arvioista. Alibi on itselleni tärkeä kirja. Se on suuresti omaeläkerrallinen teos, jota oli hauska tehdä.

Alibi sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy.
lukihairikko.blogspot.com

Kokoelman voisi kantta katsomalla ja nopeasti selailemalla leimata karuksi äijärunoudeksi, mutta siitä ei yksiulotteisesti ole kyse – monet tekstien havainnot kertovat herkkyydestä. Kyse on pienistä yksityiskohdista, jotka näyttävät puhujan empatian, ja runot avautuvat uuteen laajempaan suuntaan. Nopeat siirtymät ja yllättävät rinnastukset antavat teksteille voimaa.”
Tuomas Aitonurmi, runografi.fi

Myös romaanini Ja kahdeksantena päivänä katsottiin kritiikin arvoiseksi, vaikka sen ilmestymisestä oli jo vierähtänyt muutama vuosi.

Ja kahdeksantena päivänä pitää lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Rockromaanin tekeminen ei ole helppoa. Kivelän teos päätyy romaanimuodostaan huolimatta kirjahyllyyni tietopuolisten musiikkikirjojen joukkoon, eikä se ole siellä yhtään väärässä paikassa.”
Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com


Maaliskuun alussa olin mukana juhlimassa Tapani Kinnusen ja Juha Kulmalan 60 + 60 synttäreitä. Hienoja miehiä, upeita kirjailijoita! Oli suuri kunnia päästä esittämään juhlakaluille muutamat runot.

Kevään ja kesän viimeistelin syyskuussa ilmestyvää romaania. Kirjan upea Kalervo Sammalvehrän tekemä kansi valmistui. Myös Metalliluola.fi ja Kaupunkimedia Aamuset huomioivat romaanin tulevan julkaisun juttujen myötä.

Marilynin kiehkura (Enostone, 2022) ilmestyi syyskuun lopulla. Tarkalleen ottaen 27.9.2022. Mainospuffi lupaili jo hurjia: ”Tuplajulkkareissa juhlitaan syksyn uutuuskirjoja. Tinkimättömästä runoudestaan tunnetut Tapani Kinnunen ja Mika Kivelä taitavat myös betoninkovan proosan.”

Hulvatonta julkkari-iltaa vietettiin Turun parhaassa kulttuurikapakassa Bar Ö:ssä. Kinnusen Aina nälkä (Robustos, 2022) sekä oma uunituore Marilynin kiehkura (Enostonen, 2022) antoivat aihetta railakkaaseen juhlintaan. Enostone kustannuksen pääpomo Kalle Niinikangas lausui avajaissanat, jonka jälkeen Kinnunen & Kivelä show saattoi alkaa. Illassa esiintyi myös Hurjan pojan koti -yhtye, joka oli mukavasti räätälöinyt ohjelmistonsa meikäläisen ja Kinnusen elämää mukaillen. Jostain syystä settilistassa oli lähestulkoon pelkkiä juomalauluja. 🙂

Syksy toi mukanaan tietysti kirjamessut, jonne oli mukava suunnata uusi upea kirja kainalossa. Turun Kirjamessuilla Santeri Skofelt haastatteli minua ja kirjailija Jarmo Teinilää. Ihan vesilinjalla oltiin, kuvakin sen todistaa.

Turun Kirjamessut 2022. Mika Kivelä, Santeri Skofelt, Jarmo Teinilä

Turun Kirjamessuilla oli helppo tallustella ylpeänä Enostone kustannuksen osastolla, jonka ulkoasu mukaili oman romaanini meriaiheista kantta. Messuviikonloppu oli täynnä iloisia kohtaamisia kollegojen ja lukijoiden kanssa. Kuvissa kanssani messumeiningissä Tony Laine, Mika Terho, Tapani Kinnunen, Lasse Hauerwaas, Tuula Sandström, Annika Brusila, Marko Hautala ja Ilari Salmi.

Marilynin kiehkura Turun Kirjamessuilla Enostone kustannuksen merensinisellä osastolla.

Heti Turun messujen jälkeen ilmestyi ensimmäinen kritiikki. Ilkka Lappi kirjoitti Kaupunkimedia Aamusetin sivuilla:

Sujuvaa tekstiä ja nopeatempoista kerrontaa, josta ei huumoria puutu. Marilynin kiehkura on hervottaman hauska teos.

Suuntasin lokakuun lopulla Helsingin Kirjamessuille yhdessä kollegani ja ystäväni Tapani Kinnusen seurassa. Haastattelimme toisiamme messuilla pienkustantajien yhteisosastolla konekiväärityyliin kovat piipussa. Joku herkemmät korvat omaava messuvieras oli kuulemma valittanut esiintymisestämme aiheutuneesta metelistä. No, me ei olla tunnetusti mitään tuppisuita.

Helsingin Kirjamessut 2022. Lauteilla Kinnunen & Kivelä.

Kuten Turussa myös Helsingissä oli mukava kohdata ja vaihtaa kuulumisia kirjailijakollegojen kanssa. Kohtaamisissa mukana itseni lisäksi Petteri Paksuniemi,Tapani Kinnunen, Suonna Kononen, Juha Kulmala, Asmo Koste, Ari Taskinen, Ahmed Zaidan & Artemis Kelosaari.

Marraskuussa kävin heittämässä runokeikan Turussa järjestetyssä Ars Moriendi -tapahtumassa. Mukava päästä vetämään välillä livenä runoja. Vaikka olen esiintynyt lavarunoilijana säännöllisesti vuodesta 2000 lähtien, niin runokeikkojen määrä on selkeästi vähentynyt viime aikoina omalla kohdallani. Se johtunee varmasti hypystäni proosan puolelle. Mutta mielelläni nousen lavalle runojen kanssa. Eli runotapahtumien järjestäjille vinkkinä, mulle saa edelleen soitella ja laittaa viestiä niissäkin merkeissä.

Ars Moriendi -keikalla Turun Utopiassa 24.11.2022.

Vuoden kääntyessä kohti loppua, ilmestyi Marilynin kiehkurasta useampi kritiikki, joista olen vilpittömän onnellinen. Kirja on huomattu ja huomioitu. Myös YLEn Kulttuuriykkönen -ohjelmassa vieraillut Artemis Kelosaari nosti Marilynin kiehkuran joulun kirjavinkiksi:

Aivan överiksi vedetty vaihtoehtohistoriallinen sekoilu. Luovaa hulluutta.

Turun Sanomat 10.11.2022


”Marilynin kiehkura on hulvaton poliittinen satiiiri, farssi ja fantasia. Silti se kertoo vakavista asioista. Demokratian helposta luisumisesta lähelle fasismia, työelämän rakennemuutoksesta uudelleenkoulutuksineen ja hanttihommineen. Elämän tyhjyydestä, kaiken menettämisestä.Marilynin kiehkura on viihdyttävä, hauska ja ajatuksia herättävä. Kivelä on X- ja rock-sukupolven Veikko Huovinen ja Arto Paasilinna.”
Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

Marilynin kiehkura on jatkoa tekijänsä persoonallisten tarinoiden sarjaan. Pidän tavasta, jolla Kivelä päästelee menemään. Mielikuvitus ja äkkiväärät käänteet kuljettavat tarinaa välillä niin, että rapa roiskuu ja käännökset menevät pitkiksi, mutta maaliin päästään.”
Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

”Teos on omaperäinen, hulvaton ja viihdyttävä. Tästä huolimatta kyse ei todellakaan ole pelkästä huumorikirjasta, vaan siitä löytää kantaaottavia yhteiskunnallisia teemoja kapitalismista poliittisen valtapelin muodostamaan kansan polarisaatioon. Hyvällä tuotannolla teoksesta saisi mitä mainioimman elokuvan.
Pete Alander, metalliluola.fi

Itse juonesta ei viitsi paljastaa enempää, sillä herkulliset kurvit, pommit ja mattojen vetäisyt jalkojen alta pitää kokea täydellä voimalla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin komediasta, jossa tragedian kiehkurat eivät estä näkemästä eteenpäin, sekä kaiketi elämän omalaatuisesta ylistyksestä.”
Mika Roth, desibeli.net

Minua on nyt kahdessa kirja-arviossa verrattu Arto Paasilinnaan. Toki imartelevaa, mutta toistaiseksi kirjojeni myyntimäärät ovat vielä kaukana Paasilinnan painoksista. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Tässä linkki, jos haluat tukea Paasilinnan etumatkan kuromista umpeen ja tilata Marilynin kiehkuran. Se käy helpoiten ja on edullisinta suoraan kustanjani verkkokaupasta. Turha mennä Suomalaiseen kirjakauppaan tai muuhun vastaavaan askarteluliikkeeeseen kyselemään. Tuosta linkistä onnistuu —->https://enostone.myshopify.com/collections/proosa/products/kivela-mika-br-marilynin-kiehkura

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Olkoon maailma parempi paikka vuonna 2023.

Mika Kivelä
Turun Katariinanlaaksossa 30.12.2022

Tässä jutussa olleita kuvia ovat napsineet: Kalevi Mäki, Petteri Paksuniemi, Tapani Kinnunen, Lasse Hauerwaas, Sirpa Kivelä, Suonna Kononen, Ilari Salmi, Maaria Päivinen, Kalervo Sammalvehrä, Lukihäirikkö, Enostone ja Ars Moriendi. Kiitos, että ikuistitte hetket.

  1. Metalliluolan arvio Leave a reply
  2. Joulupukin kirjavinkki Leave a reply
  3. Arvostelu Desibeli.netissä Leave a reply
  4. Kulttuuriykkönen Leave a reply
  5. Marraskalmo Leave a reply
  6. Marilynin kiehkura YouTubessa Leave a reply
  7. Arvostelu Turun Sanomissa Leave a reply
  8. Uusi arvio Marilynin kiehkurasta Leave a reply
  9. Kohtaamisia Helsingin Kirjamesuilla Leave a reply