Kirjat

POLIISIN ERISTÄMÄ ALUE  (2017)

Poliisin eristämä alue esittelee monipuolisen tekijän, melko varmasti monipuolisemman kuin tekijä itsekään aavistaa. Kivelällä on oma tyyli ja lisäksi, mikä tärkeintä, hän käyttää tyylissään monenlaista arsenaalia.
Sami Liuhto, Kiiltomato

Useissa runoissa on rujoa kauneutta. Kivelä käsittelee yhteiskunnan normien ulkopuolella kulkevien hahmojen elämää ymmärtäväisesti. Kivelä ei kikkaile vaan sanoo sanottavansa suoraan.
Ilkka Lappi, Aamuset

13ETU11
____________________________________________________________________________________________

ELUKKAVAUNU  (2016)

Elukkavaunu on kaunokirjallisuutta ilman jotenkin sievistelyyn vivahtavaa kauno-etuliitettä. Tyylilaji tulee heti selväksi. – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Tutun karheaa meininkiä.
Ilkka Lappi, Aamuset

Elukkavaunu tarjoaa alussa räkäistäkin naurua, ja juuri kun luulet että nauru vaan jatkuu entistä räkäisempänä, tajuat että seuraava räkä aiheutuu tuskasta ja itkusta.
Sari Vasenkari, karmanlakijamuutaskeidaa.blogspot.fi

netti

________________________________________________________________

RÄKÄKÄNNIRAKKAUTTA  (2015)

Kokeneena kirjoittajana Kivelä hallitsee tyylivalikoimansa täydellisesti. Räkäkännirakkautta on parhaimmillaan rytmikkäästi ja kekseliäästi etenevää, mustalla huumorilla ryyditettyä beatia. Asiansa osaava kriitikko tunnistaisi tekstin Kivelän hengentuotteeksi vaikka silmät sidottuna, ilmastointiteippi suun edessä ja auton takakonttiin suljettuna.
– Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Kivelän runoissa kuuluu katujen ja lähiöiden ääni.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Runoissa on energiaa ja rosoa sekä paljon potentiaalia suuremmankin yleisön suosikiksi.
– Miina Supinen, Indie Book Awards 2015 tuomaristosta

Mika Kivelän runoissa hehkuu rappioromantiikka, mutta hän vie desperado-aiheen pidemmälle kuin ilmeiset amerikkalaiset esikuvansa. Siinä missä Bukowski ja kumppanit joivat, naivat ja kärsivät krapulan tuskaa, Kivelän runoissa kuljetaan kaatopaikalta Tyksin kautta krematorioon.
– Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat

etukansi

_____________________________________________________________________________________________

DUMDUM  (2012)

Kivelä kuvaa omaan kaunistelemattomaan tyyliinsä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen seurauksia. DUMDUM on yhdenlainen kuva ja totuus suomalaisen miehen kipupisteistä, ongelmista ja henkisistä lukoista. Ironia ja vino hymy suupielessä syljetty uho ovat edelleen Kivelän tuotannossa keskeisiä tyylikeinoja. – Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Runoilijan yhdeksäs kokoelma kuvaa uskottavasti ja karuksi pelkistetyllä säkeellä yhteiskunnan laitapuolen ja runoilijan elämää. Kivelän tuotannosta lienee peräisin käsite turkulainen katurunous.
– Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti

Dumdum on varteenotettava lisä kotoiseen lyriikkaamme.    – Sami Liuhto, Vätin Sanomat

Ammattitaidolla tehty.   – Jokken runonurkka

401170267

_________________________________________________________________________________________

HAUDATTU  (2010)

Teoksen temaattisessa keskiössä on yksilön ja yhteisön vinoutunut suhde. Maailmassa vilahtelevat pätkätyöllisyys, juopottelu ja väkivalta. Elämä näyttäytyy runojen lähiöihin ahdettujen puhujien päälauseissa kuoleman odottamisena, rakkaudesta puhutaan suu täynnä sepeliä ja viinaa juodaan kuivuneen kaivon pohjalla. – Miikka Laihinen, Turun Sanomat

Viihdyin monta herkullista tovia Kivelän Haudattu-kokoelman seurassa. – Juhani Tikkanen

kivela-mika-haudattu

________________________________________________________________________________________

NYRKIT PUHUVAT  – Runoja 1996-2006  (2006)

Kirjailijan jokainen runo räväyttää esiin tarinan, josta repeytyy näkyviin elämäkerta. Rivienvälit sähisevät.
– Aku Aittokallio, Kaupunkiuutiset

Runot kuvaavat asioita, joita ei haluaisi olla olemassakaan. Nyrkit puhuvat -teoksen sohellus sopii ns. kovien jätkien rupeamiin. Vaikka päivä alkaa hyvin, puolelta päivin menee jo ranttaliksi.
– Eija Mämmi, Taite

4757ba5f5e4c3068aa79b5955af5b420

________________________________________________________________________________________

HIRTTOSILMUKAN LÄPI  (2003)

Turkulaisen katurunon viimeinen mohikaani Mika Kivelä hahmottaa vapisemattomalla kädellä tilannekuvia, joilla ei ole mitään tekemistä imagistisen kuvarunon kanssa, joku voisi puhua kioskirunoudestakin. – Tuomo Karhu, Turun Sanomat

Kivelän parissa tuntee olonsa lapseksi, jolle naapurin isompi lapsi heittää hiekkalaatikolla hiekkaa silmiin. – Suonna Kononen, Karjalainen

hirtto

__________________________________________________________________________________________

SÄÄRILUUT RISTISSÄ  (2001)

Yksittäiset runotarinat kasvavat sikermänä itseään isommaksi, karuksi, pimeänpuoleiseksi maailmaksi. Kokoelmassa on ripaus pimeittein kujien romantiikkaa, mutta myös riittävästi todellisuuden syventävää kosketusta. – Kari Levola, Kiiltomato

Sääriluut ristissä muodostaa omintakeisessa ja rosoisessa tyylissään ehjän kokonaisuuden.
– Ville Hytönen, Tuli & Savu

Kivelä kirjoittaa kuin Suomen Runokaupunkiin eksynyt Jim Thompson.
– Tuomo Karhu, Turun Sanomat

luut

__________________________________________________________________________________________

HUONE 3   (1999)

Mika Kivelän ”Huone 3” on koleatunnelmainen runokokoelma, jonka suorasanaiset ja ytimekkäät tekstit kuvaavat elämän nurjia puolia. Voimakkaan ja varsin graafisen kuvaston takaa löytyy myös aimo annos yhteiskuntakriittisyyttä. – K.L. , Kirjasampo

Kaiken kaikkiaan minulle jäi sellainen tuntu, ettei Kivelä ole vielä kirjoittanut parasta kirjaansa, eikä juonut vielä viimeistä oluttaan. Jäämme siis odottamaan, kun Bukon poika pissaa taas seisaaltaan. Niin kuin pitääkin. – Jarmo Teinilä, Tuli & Savu

huone

__________________________________________________________________________________________

KUU ON KUOLLUT  (1998)

Kokoelmassa mainitaan nimeltä Luc Besson, Charles Bukowski, Keith Richards, Jim Thompson ja Sarah Young. Yksinkertaisuuden mestareita kaikki. Maininnat lyövät runoihin tiettyjä odotuksia, eikä vertailulta voi välttyä. -Arto Lappi, Tuli & Savu

kuu

_________________________________________________________________________________________

AIVOJA KAUPAN  (1997)

Mika Kivelän ilmaisu on suoraa, mutta kuitenkin vähemmän rujoa ja jopa osittain herkempää mitä hänen tämän aikakauden muissa teoksissaan. Kivelälle ominainen vahva eletyn elämän tunne on näissäkin runoissa vahvasti läsnä. – K.L. ,Kirjasampo

aivo

__________________________________________________________________________________________

REVITTYJÄ SIVUJA  (1996)

Runoissa on pieniä kertomuksia. Kivelä osaa tiivistämisen taidon. – Marko Säynekoski, Kulmakunta

revitty

__________________________________________________________________________________________

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s