ALIBI  (2021)               
Runokokoelma
Enostone

Alibissa elää katujen henki ja ihmisiä elämän synkiltä laidoilta, mutta silti siitä voi aistia inhimillisyyden ja ymmärtämyksen. Kivelällä on kyky tehdä tavallaan kaikesta irrallaan olevia huomioita, mutta jotka ovat kuitenkin niin tarkkoja, että ne painautuvat muistiin kenties ikuisiksi ajoiksi. Kirja on täynnä upeita runoja, jotka kuljettavat lukijaa mukanaan. Itselleni suurimman räjäytyksen teki ”Vince Neil”-runo. Siinä on jotain niin äärimmäisen herkkää, kaunista ja surullista. Se on monitahoinen kuvaus kaiken voittavasta ihastumisesta ja jokaisella lukukerralla se antaa uskomattoman tunnekokemuksen.
– Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi

Uskallan suositella teosta kenelle tahansa rock-henkiselle elämää pohtivalle ajattelijalle melkein ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseessä on kuitenkin keski-ikäisen ukonretaleen elämästä kertovaa lyriikkaa, jota allekirjoittaneen on helppo hahmottaa ja kokea kaukaista sielunveljeyttä kirjoitetun sanan kanssa.
– Pete Alander, Metalliluola.fi

Kokoelman parhaista teksteistä löytyy aina jokin tihentymä tai käänne, joka usuttaa näkemään edeltävät säkeet toisessa valossa. Tällöin luentaan syntyy ikään kuin eri suuntiin nykiviä virtauksia, tasoja. Lapsuusajan vilpitön ihailu leikkautuu tiedostavalla aikuisnäkökulmalla. Näkökulmien sekoittuminen tuottaa katkeransuloisen vaikutelman. Simppeliä ja toimivaa.
– Kalle Roine, Turun Sanomat

Mika Kivelän Alibi oli vedenpitävä. Tykkäsin.
– Jokken runonurkka, jokkenrunot.blogspot.com

Alibi (Enostone, 2021) sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy.
– Lukihäirikkö, lukihairikko.blogspot.com

Kokoelman voisi kantta katsomalla ja nopeasti selailemalla leimata karuksi äijärunoudeksi, mutta siitä ei yksiulotteisesti ole kyse – monet tekstien havainnot kertovat herkkyydestä. Kyse on pienistä yksityiskohdista, jotka näyttävät puhujan empatian, ja runot avautuvat uuteen laajempaan suuntaan. Nopeat siirtymät ja yllättävät rinnastukset antavat teksteille voimaa.
– Tuomas Aitonurmi, runografi.fi

JA KAHDEKSANTENA PÄIVÄNÄ  (2019)
Romaani
Enostone

Mika Kivelän romaania voi hyvällä syyllä kutsua rock-kirjaksi. Kolmella tasolla etenevä Ja kahdeksantena päivänä -teos kuvaa pikkutarkasti Kiss-yhtyeen nousua maailman suurimmaksi rock-yhtyeeksi, pyristelyä pysyä huipulla sinne päästyään ja erään tähden halua palata takaisin tuntemattomuuteen. Kirja toimii myös sukupolvikirjana 1970-luvun alkupuolella syntyneille ja sisältää kutkuttavia seikkailuita sekä huolellista Turku-kuvausta.
– Metalliluola.fi

Samassa paketissa on tarjolla seikkailua, populaarikulttuurin tarkkaa dokumentointia, sarkasmia, Turkuun sijoittuvaa kaupunkitietoutta sekä aimo annos huumoria. Kivelä on oivasti rakentanut draaman kaaren, sillä hyville kirjoille tyypillisesti on aina luettava vielä seuraava luku, kun ei voi oikein keskenkään jättää. Kirja on varsinainen rock ’n’ roll-romaani, vaikka ei tarina ei sinällään pelkkään musiikkimaailmaan sijoitukaan. Jos kaipaa elämäänsä realistista eskapismia, niin tämä kirja on oiva vaihtoehto mille vain.
– Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi

Monille Kiss on aina ollut maailman suurin rock-bändi (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975), vaikka legendaarisen ryhmän tempaukset ja peliliikkeet ovat olleet toisinaan vähintäänkin kummastusta herättäviä. Mika Kivelä mitä selvimmin rakastaa New York Cityn suuria maskimiehiä ja hänen kirjoittamansa fiktiivinen tarina bändin toisesta tukijalasta hakee vertaistaan. Eikä vain sen takia, että tapahtumien keskipisteenä toimii Suomen Turku. Lukija pääseekin uskomattomaan, vuoristoratamaiseen kyytiin, josta kannattaa vain nauttia ja nostaa aivot narikkaan.
– Mika Roth, Desibeli.net

Romaani on hämmentävä arjen kuvausta ja Kiss-yhtyeen historiaa yhdistävä hybridi. Kiss-fani Kivelän mielikuvitus on lähtenyt laukalle, jossa bändin basisti-laulaja Gene Simmons saa itselleen uuden identiteetin. Hetkittäin Kivelä antaa palaa vailla pidäkkeitä. Popedan hiteille ilmestyy uusi tekijä, Bogartin nimelle uusi keksijä ja jopa lätkän MM-kullan -95 taakse takapiru, josta ei ole aiemmin kuultu.
– Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Kivelä käyttää oivaltavasti ja hauskasti rockin historiaa hyväkseen.  Romaani on pakollista luettavaa Kiss-faneille ja musiikki-ihmisille.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Ja kahdeksantena päivänä pitää lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Rockromaanin tekeminen ei ole helppoa, itse olen tätä ennen varauksettomasti ihastunut oikeastaan vain Sami Lopakan Marrakseen. Kivelän teos päätyy romaanimuodostaan huolimatta kirjahyllyyni tietopuolisten musiikkikirjojen joukkoon, eikä se ole siellä yhtään väärässä paikassa.
– Mika Kähkönen, rajatapauksia.wordpress.com

POLIISIN ERISTÄMÄ ALUE – Runot 2010-2017  (2017)
Runokokoelma
MKK

Poliisin eristämä alue esittelee monipuolisen tekijän, melko varmasti monipuolisemman kuin tekijä itsekään aavistaa. Kivelällä on oma tyyli ja lisäksi, mikä tärkeintä, hän käyttää tyylissään monenlaista arsenaalia.
– Sami Liuhto, Kiiltomato

Useissa runoissa on rujoa kauneutta. Kivelä käsittelee yhteiskunnan normien ulkopuolella kulkevien hahmojen elämää ymmärtäväisesti. Kivelä ei kikkaile vaan sanoo sanottavansa suoraan.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Kivelä ei säästä itseäänkään, runoista löytyy itseironiaa, itselle nauramista. Kivelää pidetään osana turkulaista katurunoutta, mutta mielestäni juuri tuo itsensä alttiiksi pistäminen runoissa osoittaa, että hän on enemmän tai jotain muuta.
– SusuPetal, susupetalsanat.wordpress.com

ELUKKAVAUNU  (2016)
Romaani
Kirjokansi

Elukkavaunu on kaunokirjallisuutta ilman jotenkin sievistelyyn vivahtavaa kauno-etuliitettä. Tyylilaji tulee heti selväksi. – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Tutun karheaa meininkiä.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Elukkavaunu tarjoaa alussa räkäistäkin naurua, ja juuri kun luulet että nauru vaan jatkuu entistä räkäisempänä, tajuat että seuraava räkä aiheutuu tuskasta ja itkusta.
– Sari Vasenkari, karmanlakijamuutaskeidaa.blogspot.fi

RÄKÄKÄNNIRAKKAUTTA  (2015)
Runokokoelma
MKK

Kokeneena kirjoittajana Kivelä hallitsee tyylivalikoimansa täydellisesti. Räkäkännirakkautta on parhaimmillaan rytmikkäästi ja kekseliäästi etenevää, mustalla huumorilla ryyditettyä beatia. Asiansa osaava kriitikko tunnistaisi tekstin Kivelän hengentuotteeksi vaikka silmät sidottuna, ilmastointiteippi suun edessä ja auton takakonttiin suljettuna.
– Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Kivelän runoissa kuuluu katujen ja lähiöiden ääni.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Runoissa on energiaa ja rosoa sekä paljon potentiaalia suuremmankin yleisön suosikiksi.
– Miina Supinen, Indie Book Awards 2015 tuomaristosta

Mika Kivelän runoissa hehkuu rappioromantiikka, mutta hän vie desperado-aiheen pidemmälle kuin ilmeiset amerikkalaiset esikuvansa. Siinä missä Bukowski ja kumppanit joivat, naivat ja kärsivät krapulan tuskaa, Kivelän runoissa kuljetaan kaatopaikalta Tyksin kautta krematorioon.
– Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat

DUMDUM  (2012)
Runokokoelma
MKK

Kivelä kuvaa omaan kaunistelemattomaan tyyliinsä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen seurauksia. DUMDUM on yhdenlainen kuva ja totuus suomalaisen miehen kipupisteistä, ongelmista ja henkisistä lukoista. Ironia ja vino hymy suupielessä syljetty uho ovat edelleen Kivelän tuotannossa keskeisiä tyylikeinoja. – Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Runoilijan yhdeksäs kokoelma kuvaa uskottavasti ja karuksi pelkistetyllä säkeellä yhteiskunnan laitapuolen ja runoilijan elämää. Kivelän tuotannosta lienee peräisin käsite turkulainen katurunous.
– Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti

Dumdum on varteenotettava lisä kotoiseen lyriikkaamme.    – Sami Liuhto, Vätin Sanomat

Ammattitaidolla tehty.   – Jokken runonurkka

HAUDATTU  (2010)
Runokokoelma
MKK

Teoksen temaattisessa keskiössä on yksilön ja yhteisön vinoutunut suhde. Maailmassa vilahtelevat pätkätyöllisyys, juopottelu ja väkivalta. Elämä näyttäytyy runojen lähiöihin ahdettujen puhujien päälauseissa kuoleman odottamisena, rakkaudesta puhutaan suu täynnä sepeliä ja viinaa juodaan kuivuneen kaivon pohjalla. – Miikka Laihinen, Turun Sanomat

Viihdyin monta herkullista tovia Kivelän Haudattu-kokoelman seurassa. – Juhani Tikkanen

NYRKIT PUHUVAT  – Runoja 1996-2006  (2006)
Runokokoelma
MKK

Kirjailijan jokainen runo räväyttää esiin tarinan, josta repeytyy näkyviin elämäkerta. Rivienvälit sähisevät.
– Aku Aittokallio, Kaupunkiuutiset

Runot kuvaavat asioita, joita ei haluaisi olla olemassakaan. Nyrkit puhuvat -teoksen sohellus sopii ns. kovien jätkien rupeamiin. Vaikka päivä alkaa hyvin, puolelta päivin menee jo ranttaliksi.
– Eija Mämmi, Taite

HIRTTOSILMUKAN LÄPI  (2003)
Runokokoelma
MKK

Turkulaisen katurunon viimeinen mohikaani Mika Kivelä hahmottaa vapisemattomalla kädellä tilannekuvia, joilla ei ole mitään tekemistä imagistisen kuvarunon kanssa, joku voisi puhua kioskirunoudestakin. – Tuomo Karhu, Turun Sanomat

Kivelän parissa tuntee olonsa lapseksi, jolle naapurin isompi lapsi heittää hiekkalaatikolla hiekkaa silmiin. – Suonna Kononen, Karjalainen

SÄÄRILUUT RISTISSÄ  (2001)
Runokokoelma
MKK

Yksittäiset runotarinat kasvavat sikermänä itseään isommaksi, karuksi, pimeänpuoleiseksi maailmaksi. Kokoelmassa on ripaus pimeittein kujien romantiikkaa, mutta myös riittävästi todellisuuden syventävää kosketusta. – Kari Levola, Kiiltomato

Sääriluut ristissä muodostaa omintakeisessa ja rosoisessa tyylissään ehjän kokonaisuuden.
– Ville Hytönen, Tuli & Savu

Kivelä kirjoittaa kuin Suomen Runokaupunkiin eksynyt Jim Thompson.
– Tuomo Karhu, Turun Sanomat

HUONE 3   (1999)
Runokokoelma
MKK

Mika Kivelän ”Huone 3” on koleatunnelmainen runokokoelma, jonka suorasanaiset ja ytimekkäät tekstit kuvaavat elämän nurjia puolia. Voimakkaan ja varsin graafisen kuvaston takaa löytyy myös aimo annos yhteiskuntakriittisyyttä. – K.L. , Kirjasampo

Kaiken kaikkiaan minulle jäi sellainen tuntu, ettei Kivelä ole vielä kirjoittanut parasta kirjaansa, eikä juonut vielä viimeistä oluttaan. Jäämme siis odottamaan, kun Bukon poika pissaa taas seisaaltaan. Niin kuin pitääkin. – Jarmo Teinilä, Tuli & Savu

KUU ON KUOLLUT  (1998)
Runokokoelma
MKK

Kokoelmassa mainitaan nimeltä Luc Besson, Charles Bukowski, Keith Richards, Jim Thompson ja Sarah Young. Yksinkertaisuuden mestareita kaikki. Maininnat lyövät runoihin tiettyjä odotuksia, eikä vertailulta voi välttyä. -Arto Lappi, Tuli & Savu

AIVOJA KAUPAN  (1997)
Runokokoelma
MKK

Mika Kivelän ilmaisu on suoraa, mutta kuitenkin vähemmän rujoa ja jopa osittain herkempää mitä hänen tämän aikakauden muissa teoksissaan. Kivelälle ominainen vahva eletyn elämän tunne on näissäkin runoissa vahvasti läsnä. – K.L. ,Kirjasampo

REVITTYJÄ SIVUJA  (1996)
Runokokoelma
MKK

Runoissa on pieniä kertomuksia. Kivelä osaa tiivistämisen taidon. – Marko Säynekoski, Kulmakunta