Vuosi alkoi ja myös päättyi tasalukujen merkeissä. Tammikuussa täytin 50 vuotta ja joulukuussa juhlin 30 vuotta kestänyttä kirjalijauraani. Odotukset olivat vuoden alkaessa toiveikkaat koronasta huolimatta. Syksyllä oli odotettavissa runokokoelmani Alibin (Enostone, 2021) julkaisu. Turun Sanomat huomioi mukavasti viisikymppiseni tekemällä ison juhlahaastattelun lehteen.

”Mika Kivelä on turkulaisten lähiöiden ääni. Hänen runokokoelmissaan ja kahdessa romaanissaan puheenvuoron saavat ne, joiden on vaikea pysyä kaidalla tiellä.”
– Tuomo Karhu, Turun Sanomat 28.1.2021

Maaliskuussa vierailin Enostone kustannuksen päämajassa Klondyke-talossa Keravalla, jossa hioimme Alibi-käsikirjoitusta ja suunnittelimme sen julkaisua yhdessä kustannustoimittajani Kalle Niinikankaan kanssa. Keväällä kävi selväksi myös, että tulevan kirjani kannen tekee Juho Juntunen ja taiton Katri Niinikangas. Kerrassaan upeahan siitä tulikin. Rock!

Kesän koittaessa minua pyydettiin esiintymään Turussa heinäkuun alussa Go Runo Go! -tapahtumaan. Esitin tuolloin ensimmäistä kertaa 6.7. Bar Ö:ssä runoja Alibista. Runot tuntuivat taipuvan hyvin esitettävään muotoon, joka ei ole aina ihan itsestään selvää. En ajattele kirjoittaessani esitystilannetta lainkaan. En muokkaa runojani livetilanteita miettien. Kirjoitan runot luettaviksi ja kansien väliin sopiviksi. Olin erittäin tyytyväinen huomatessani Alibin toimivan myös elävän yleisön edessä.

Kesän kohokohtia myös oli esiintyminen 17.7. jo perinteisessä Jimi Hendrixin puistojuhlassa. Tapahtuma on yksityistyistilaisuus, kaveripiirin rento piknik-hengailu. Tänä kesänä itseni lisäksi esiintymässä olivat rockyhtye Spilled Milk Society sekä Teija Lindholm ja Pentti Ilola. Aivan mahtava kesäpäivä!

Alibi ilmestyi syyskuun alussa. Samalla varmistui muutama esiintyminen Turun Kirjamessuille. Aamuset-lehti huomioi mukavasti kirjan ilmestymisen. Toimittaja Ilkka Lappi kyseli tärkeimmät kuulumiset. Olin innoissani ja toiveikas, että myös muu maailma huomaa Alibin.

”Alibin runoissa on turkulaisille runsaasti tuttuja paikkoja ja myös henkilöitä. Sitä Kivelä ei kuitenkaan lähde erittelemään, mitkä tapahtumista ovat todella tapahtuneet. Niinpä lukijan tulkinnan varaan jää esimerkiksi se, onko Anssi Kelan pipo unohtunut Turun konserttitalon lippukassan tiskille tai nojasiko Dan Baird Ruisrockissa backstagen aitaan.”
– Ilkka Lappi, Aamuset

Turun Kirjamessuilla esiinnyin ensin 1.10. yhdessä kirjailija Tapani Kinnusen kanssa Messukeskuksen B-hallin Kallas-lavalla, jossa Turun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomo Karhu haastatteli meitä kirjojemme Turku-kytköksistä. Samana päivänä vedin vielä keikan messujen Varsinais-Suomen runokimarassa, jossa latasin tietysti runoja Alibista. Enostone kustannuksen upealla messuosastolla pääsin tapaamaan lukijoita ja messuväkeä, sekä kertomaan Alibista. Aikoinaan omakustannekirjailijana messuilla palloillessa tunsin itseni aina jotenkin hieman eksyneeksi ja juurettomaksi. Nyt mulla oli lopultakin tukikohta Enostonen omalla osastolla. 2.10. illalla esiinnyin vielä Bar Ö:ssä järjestetyllä Kirjamessujen runoklubilla. Upeat messut.

Helsingin Kirjamessuille tein lyhyen neljän tunnin pikavisiitin. Tapani Kinnusella ja minulla oli yhteinen signeeraushetkemme Enostone kustannuksen osastolla. Saman tallin miehiä kun ollaan. Messuilla kierrellessä ja kaarrellessa oli mukava törmätä uusiin naamoihin kuin vanhoihin tuttuihinkin. Pari sanaa ehdin vaihtaa useammankin kirjailijakollegan kanssa.

Pääsin myös esiintymään Turun Runoviikolla 4.11. uuden Utopia-klubin tiloissa. Syksyn myötä jännitin saako Alibi huomiota krittiikkien muodossa. Onneksi arvosteluja alkoi putkahdella. Kirja arvioitiin metalli- ja rockusiikkiin erikoistuneissa medioissa. Arvostelijat, jotka ovat raskaamman musiikin ystäviä, ottivat Alibin omakseen. Itsekin saman genren musiikin kuluttajana olin asiasta mielissäni. Kaaoszinessä ja Metalliluolassa ei juurikaan tätä ennen ollut arvosteltu runokirjoja. Hienoa ja ennakkoluulotonta toimintaa. Turhien raja-aitojen kaataminen on aina ollut runouteni tavoitteena.

”Alibissa elää katujen henki ja ihmisiä elämän synkiltä laidoilta, mutta silti siitä voi aistia inhimillisyyden ja ymmärtämyksen. Kivelällä on kyky tehdä tavallaan kaikesta irrallaan olevia huomioita, mutta jotka ovat kuitenkin niin tarkkoja, että ne painautuvat muistiin kenties ikuisiksi ajoiksi. Kirja on täynnä upeita runoja, jotka kuljettavat lukijaa mukanaan. Itselleni suurimman räjäytyksen teki ”Vince Neil”-runo. Siinä on jotain niin äärimmäisen herkkää, kaunista ja surullista. Se on monitahoinen kuvaus kaiken voittavasta ihastumisesta ja jokaisella lukukerralla se antaa uskomattoman tunnekokemuksen.”
– Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi

”Uskallan suositella teosta kenelle tahansa rock-henkiselle elämää pohtivalle ajattelijalle melkein ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseessä on kuitenkin keski-ikäisen ukonretaleen elämästä kertovaa lyriikkaa, jota allekirjoittaneen on helppo hahmottaa ja kokea kaukaista sielunveljeyttä kirjoitetun sanan kanssa.”
– Pete Alander, Metalliluola.fi

Myös Turun Sanomissa ilmestyi näyttävä kritiikki Alibista.

”Kokoelman parhaista teksteistä löytyy aina jokin tihentymä tai käänne, joka usuttaa näkemään edeltävät säkeet toisessa valossa. Tällöin luentaan syntyy ikään kuin eri suuntiin nykiviä virtauksia, tasoja. Lapsuusajan vilpitön ihailu leikkautuu tiedostavalla aikuisnäkökulmalla. Näkökulmien sekoittuminen tuottaa katkeransuloisen vaikutelman. Simppeliä ja toimivaa.”
– Kalle Roine, Turun Sanomat

Joulukuussa juhlin vielä omaa 30-vuotistaitelijajuhlaani 14.12. Bar Ö:ssä Turussa. Esitin illan aikana läpileikkauksen koko tuotannostani. 12 runokokoelmaa, kaksi romaania ja satoja lavarunokeikkoja. Upeaan iltaan saapuvat myös esiintymään hyvät ystäväni ja kirjailijakollegani Annika Brusila, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala, Kalle Niinikangas ja Santtu Puukka.

Suomen Kirjailijaliiton julkaiseman Kirjailija-lehden takakannessa ilmestyi vielä joulukuussa täysin uusi runoni nimeltä Niuvanniemi. Samaisesta lehdestä löytyy myös kyseistä runoa ja yleisesti kirjoitustyyliäni taustoittava tekstini Takakannen takana -palstalla.

Tarkoitus ei ole huilata tämän jälkeenkään. Olen koko kuluneen vuoden kirjoittanut kolmatta romaaniani, joka ilmestyy Enostone kustannuksen julkaisemana syksyllä 2022. Sen jälkeen ollaan toivottavasti… on the road again!

Kiitos kaikille teille, jotka olette tukeneet underground-kirjailijan uraa tänä vuonna ostamalla Alibin tai käymällä keikoilla katsomassa esiintymisiäni.

Mika Kivelä
30.12.2021 Turun Katariinanlaaksossa