Vuosi 2020? Melkoisen erikoista aikaa. Alkuun mietin onko tälle perinteiselle oman kirjallisuuskuplan vuosikatsaukselle edes aihetta. Itseltäni ei tänä vuonna ilmestynyt kirjaa. Olen keskittynyt tulevan runokokoelman ja uuden romaanin kirjoitustyöhön. Esiintymisiä on ollut vain muutama. Koronan takia on peruuntunut suurin osa keikoista ja tapahtumista.

Alkuvuonna ennen koko koronahässäkkää ehdin 15.2. käydä vetämässä Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaalin open mic -tapahtumassa parit runot livenä Työväenmuseo Werstaan upeassa miljöössä. Tampereella on aina mukava käydä.

Toinen iloinen alkuvuoden yllätys oli rock-sivusto Desibeli.netissä ilmestynyt Mika Rothin kirjoittama arvio romaanistani Ja kahdeksantena päivänä (2019, Enostone):

”Monille Kiss on aina ollut maailman suurin rock-bändi (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975), vaikka legendaarisen ryhmän tempaukset ja peliliikkeet ovat olleet toisinaan vähintäänkin kummastusta herättäviä. Mika Kivelä mitä selvimmin rakastaa New York Cityn suuria maskimiehiä ja hänen kirjoittamansa fiktiivinen tarina bändin toisesta tukijalasta hakee vertaistaan. Eikä vain sen takia, että tapahtumien keskipisteenä toimii Suomen Turku. Lukija pääseekin uskomattomaan, vuoristoratamaiseen kyytiin, josta kannattaa vain nauttia ja nostaa aivot narikkaan.”

Myös myöhemmin syksyllä ilmestynyt Kaaoszine.fi -sivuston arvio oli mannaa. Oli mukava huomata, että vaikka kirjan ilmestymisestä oli jo kulunut tovi, se edelleen huomioitiin. Nikki Jääsalmi oli sisäistänyt missä romaanissa oli kyse:

”Sen enempää paljastamatta on kerrottava, että tarina kasvaa loppua kohden ja kirjan kanssa aika kuluu kelloon katsomatta. Kirja sopii kaikille, mutta parhaiten se varmasti avautuu ihmisille, jotka kokevat kirjoittajan lailla rock ’n’ rollin itselleen läheiseksi taiteen tai viihteen muodoksi. Itse olen täydellinen lukija kirjalle; olen suuri rockin ja Kissin ystävä, asun Turussa, olen suurin piirtein saman ikäinen tarinan päähenkilön kanssa ja pystyn hyvin samaistumaan hänen elämäänsä. Kirja on varsinainen rock ’n’ roll-romaani, vaikka ei tarina ei sinällään pelkkään musiikkimaailmaan sijoitukaan. Jos kaipaa elämäänsä realistista eskapismia, niin tämä kirja on oiva vaihtoehto mille vain.”

Korona teki melkoisesti hallaa esiintyville taiteilijoille. Oma toimeentuloni ei ole ollut koskaan pelkästään ns. taiteellisten tekemisteni varassa. Eli itse en suoranaiseen hätään joutunut tilanteen johdosta. Surullisena kylläkin seurasin usean kollegan ahdinkoa. Samoin harmittelin kaikkien niiden puolesta, jotka julkaisivat teoksensa tänä vuonna. Promotoinnille ja esiintymisille piti löytää uusia kanavia. Nettiinhän kaikki poteroituivat, tekivät streamikeikkoja ja YouTube-videoita.

Kuvasin kotioloissa muutaman kirjallisen videon. Järjestimme myös Enostone kustannuksen Kalle Niinikankaan kanssa rennon Insta-liven, jossa turisimme kirjoista, kirjoittamisesta, rockmusiikista ja totta kai koronakriisistä. Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta Insta-livestä jäi välitön ja hyvä fiilis. Ei se aitoa kohtaamista voita, mutta onpahan hyvä korvike.

Alla ensimmäinen ”kaikki kotona -videoista”, joita kuvasin kaikkiaan kevään ja kesän aikana kolme. Loputkin videoista on nähtävillä edelleen YouTube -kanavallani.

Toukokuun lopulla pääsin mukaan lavarunoelokuvaan. Leffakuvaukset järjestettiin Turun ylioppilasteatterilla, jossa kävin lataamassa oman suoritukseni aamuvarhain ennen päivätyöni alkua. Mukana taltiointia toteuttamassa olivat Kirjan Talo, Brave Teddy, Åbo Lit, Runoviikko & Turun ylioppilasteatteri. Elokuvan ensi-ilta oli Turussa 8.7. Kino Dianan kankaalla.

Post korona -lavarunoelokuvassa ovat mukana itseni lisäksi turkulaiset runoilijat Susinukke Kosola, Hanna Storm, Jouni Teittinen, Mia Rönkä, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala, Virpi Vairinen, Sampo Sihvola, Ahmed Zaidan, Kalle Talonen & Nenä sekä Esa Hirvonen. Oma osuuteni pidennettynä versiona alla. Mukana videossa ovat myös leikkauspöydälle jääneet pari runoa.

Kesän saapuessa oli pakko päästä ulos aurinkoon tapaamaan ystäviä. Samalla saattoi heittää pienimuotoisen runokeikan. Jo muutaman vuoden satunnaisesti esiintynyt runouden superkokoonpano KKK (Kinnunen, Kivelä, Kulmala) esiintyi keskellä kauneinta kesää 27.6. Turussa yksityiskeikan muodossa pienessä piknik-tapahtumassa.

Syksyllä kävi selväksi ettei kirjamessuja kyetä järjestämään koronatilanteesta johtuen. Tai toki Helsingin messut pidettiin virtuaalisina verkossa. Ei se kuitenkaan ole sama asia. Siinä ei paljon istuttu kirjailijakollegan kanssa messuravintolassa vaihtamassa kuulumisia. Keskityin lokakuusta joulukuun loppuun asti täysipäiväisesti kirjoitustyöhön Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston myöntämän kolmen kuukauden työskentelyapurahan turvin. Näppäimistö sauhuten olen kirjoittanut kolmannen romaanini käsikirjoitusta. Tammikuun alussa laitan jälleen housut jalkaan ja palaan päivätyön pariin. Kirjoittaminen jatkukoon öisin.

Ensi vuonna täytän 50 vuotta. Vuoden 2021 aikana juhlin myös 30-vuotista kirjailijauraani. Kaikki alkoi vuonna 1991. Runoni painettiin ja julkaistiin silloin ensimmäisen kerran, Nuori Voima -lehden numerossa 2/91. Ensi syksynä ilmestyy juhlavuoden kunniaksi kymmenes runokokoelmani. Sitä kohti on hyvä tähdätä.


Mika Kivelä
Turun Katariinanlaaksossa 31.12.2020