Desperadon vuosi 2018

Vuosi 2018 vetelee viimeisiään ja on perinteisesti aika kurkata mitä tuli tehtyä. Vuosi alkoi tammikuussa esiintymisellä Raision kirjastossa. Edellisenä syksynä alkanut Poliisin eristämä runokiertue huipentui ja samalla päättyi esiintymiseen Raisiossa. Etukäteen hermoilin tulisiko paikalle ketään, mutta hermoilu osoittautui turhaksi. Raision kirjaston osaava ja mainio henkilökunta oli mainostanut tapahtumaa laajalti aina Turun Sanomia myöten.

rais

   Valmistautessani keikkaan takahuoneessa vissyä lipittäen kuulin kuinka kirjaston väki kantoi yläkerrasta lisää tuoleja paikkojen täyttyessä jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Samalla sain kuulla, että minut kuljetetaan estradille takaoven kautta, koska väkeä oli niin paljon, että en mahtuisi kulkemaan kirjastosalin läpi. Eli hermoiluni oli ollut turhaa. Yleisössä oli mukavasti myös muutamia tuttuja kasvoja, mikä ilahdutti hermoilevaa runopoikaa. Itse tilaisuus sujui rattoisasti. Kerroin kirjoittamisestani, kirjoistani, luin runoja ja keskustelin sekä vastailin aktiivisen yleisön esittämiin kysymyksiin. Minulta esimerkiksi tivattiin, että miksi aina pitää käyttää niitä kirosanoja. 🙂  Vuoden eka keikka oli menestys.  Siitä oli hyvä lähteä.

raisio

Raision kirjastossa 22.1.2018. (Kuva: Eeva Kiviniemi)

   Maaliskuussa suuntasin esiintymään Saloon. Salo Livestreamin vieraana esiinnyin Kahvila Wilhelmiinassa. Koko homma kuvattiin ja lähetettiin nettiin suorana streamina. Myös itse kahvilaan oli saapunut paikalle uteliasta ja kiinnostunutta väkeä. Tulinpa kaiken kirjallisuushöpinän lisäksi juontaneeksi myös sanavisailua yhdessä SaloLivestreamin vetäjän Ilkka Kontturin kanssa. Olo oli kuin Jorma Pulkkisella Ruutuysiä vetäessään 80-luvulla.

   Heti Salosta palattuani esiinnyin Lounais-Suomen Kirjailijoiden perinteikkäässä Sinisen hämärän kirjallisessa iltapäivässä Turun Brinkkalan talossa. Tapahtumassa kirjailijat kertoivat tuotannostaan ja lukivat otteita teoksistaan. Tunnelmaltaan hieno kahvin ja pullan tuoksuinen tapahtuma.

lounarit

Kirjailijat Sinisen hämärän iltapäivässä: Heikki Eitakari, Annika Brusila, Mika Kivelä, Pirkko Soininen, Artemis Kelosaari, Harri Kumpulainen, Shimo Suntila ja Harri Raitis. Istumassa Tapani Kinnunen ja Paola Saraste. (Kuva: Niilo Suojama)

   Vaikka en vuonna 2018 julkaissut yhtään kirjaa, olin mukana kahdella julkaistulla levyllä. Ensin Taudinkuva -yhtyeen kolmannella albumilla ilmestyi kappale nimeltä Tästä kuopasta tulee hauta. Kappaleessa on yhdistetty kaksi kirjoittamaani runoa. Runot nimeltä Kuoppa ja Kakku nivoutuvat kappeleessa yhteen. Runot ilmestyivät alunperin kokoelmassani Dumdum (MKK 2012).  Taudinkuvan Mikael Öhman, Sami Liuhto ja kumppanit ovat mestarillisesti yhdistäneet runouden ja musiikin. Olen erittäin ylpeä ja iloinen, että yhtye valitsi tekstini mukaan levylle. Taudinkuva on ainutlaatuinen yhtye, johon kannattaa tutustua.

Kuuntele kappale linkistä:

Tästä kuopasta tulee hauta (säv. Mikael Öhman san. Mika Kivelä)

   Jo toukokuussa juhlittiin seuravan levyn julkkareita Turussa Bar Ö:ssä. ÄÄNIÄ LÄNNESTÄ – turkulaisia runoilijoita Säkeet-orkesterin kanssa keikoilla 2015-2016 -tupla-cd ilmestyi.  Turkulainen lavarunous tallentui jälkipolville sellaisena kuin se parhaimmillaan on….äänekästä, outoa, herkkää ja elävää!

Levyä on muuten edelleen saatavissa esim. Levykauppa Äx:stä huokeaan reilu kympin hintaan. Se on aika halpa hinta näin kovasta tuplasta:

Levykauppa Äx – Ääniä lännestä

sakeet

   Julkkareissa pääsin vetämään Säkeet-orkesterin kanssa. Runoilijana mikään ei ole hienompaa kuin esiintyä näiden taitavien muusikoiden kanssa. Ja mikä parasta…näitä esiintymisiä ei koskaan harjoitella etukäteen. Livetilanteessa on aina vaaran tuntua. Jokainen keikka on uniikki. Alla kuvia keikasta (Kuvat: Sirpa Kivelä). Säkeet orkesterissa soittavat: Otso Helasvuo, Sini Palokangas, Antti Saarinen ja Pekka Tolonen. Upea porukka! My band!

 

JULKKUKALLO2

  Edeltävänä syksynä multa kysyttiin baarikeikan jälkeen: ”Miksi sä et esitä koskaan sun vanhoja runoja? Lausteen aikaista kamaa.” Päätin järjestään kysyjille yksityiskeikan kesäkuun alussa aurinkoisessa, mutta tarkkaan salatussa paikassa Turussa. Puistokeikalle pääsivät vain harvat ja valitut…ja tietysti se yksi ukko, joka tuli ihmettelemään metelöintiä 🙂

   Vanhoja runoja harvemmin tosiaan tulee esittäneeksi. Siihen on täysin järkeenkäypä selitys. Uudet tuntuvat aina paremmilta. Mutta kiva huomata, että joku tykkää niistä vanhoistakin. Juuri niistä nuoren ja vihaisen miehen kirjoittamista.

   Käydessäni alkuvuodesta Salossa sovimme järjestävän tahon Ilkka Kontturin kanssa, että seuraavalle keikalle voisin tuoda mukanani suuremmankin porukan turkulaisia kirjailijoita esiintymään salolaisille. Kesäkeikka helteisellä Salon torilla toteutui 21.7. kun Elina Salo, Eeva Siivonen, Juha Kulmala, Tapani Kinnunen ja allekirjoittanut valloittivat noin 27 asteen helteessä Salon kesätorin.

kuva

   Tapahtuman järjesti Salo LiveStream ja koko show näytettiin jälleen streamina netissä. Nettikatsojia on kertyi yli 10 000.

IMG_20180721_173725

Salon torilla 21.7.2018. (Kuva: Tommi Römpötti)

    Elokuussa vedin keikan vielä Säkeet-orkesterin kanssa kotiluola Ö Baarissa Turku Öpen Mic -illassa. Bar Ööööön open mic -illat ovat matalankynnyksen runotapahtumia. Jos et koskaan ole käynyt liverunoa seuraamassa, aloita Öööstä. Tai jos olet kirjoittanut pöytälaatikon täyteen timattista lyriikkaa, käy lataamassa ne kaiken kansan kuultaviksi Ööössä. Lava on näissä illoissa vapaa tuleville Mellereille, Saarikoskille tai vaikkapa Tabermanneille. Jännä muuten huomata ero vanhan koulukunnan jäärien (kuten minä) ja uusien kykyjen välillä. Vanhat tyypit lukevat tekstinsä kirjasta tai paperilta, mutta uudet kyvyt kaivavatkin esiin kännykän.

öööö

mesut   Kun vuosi kääntyi pitkälle syksyyn, oli jäljellä vielä Turun Kirjamessut. Messuilla on aina yhtä mukavaa esiintyä kuin tavata kirjailijakollegoita messuravintolan pöydässä oluttuopin äärellä. Eikä vuoden 2018 messut tehneet poikkeusta. Samalla tämän kaiken keikoilla käymisen ja ravintolassa istumisen ohessa olen kirjoittanut sekä proosaa että runoja. Mutta niistä ei hiiskuta vielä. Ensi vuoden puolella sitten, kun niiden tiimoilta on jotain kerrottavaa.  Vuosi 2018 oli hyvä, mutta vuodesta 2019 tulee vielä parempi.

Turun Katariinanlaaksossa 29.12.2018
Mika Kivelä

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s