Eilen juhlittiin Bar Ö:ssä Turussa Tuplajulkkareita. Kaksi romaania, kaksi kirjailijaa.
Tapani Kinnunen: Aina nälkä & Mika Kivelä: Marilynin kiehkura
Enostone kustannuksen Kalle Niinikangas lausui alkusanat, kirjailijat haastattelivat toisiaan, Hurjan pojan koti veti loistokeikan ja meininki oli sen mukaista.
Tuplajulkkareissa juhlitaan syksyn uutuuskirjoja. Tinkimättömästä runoudestaan tunnetut Tapani Kinnunen ja Mika Kivelä taitavat myös betoninkovan proosan.
Bar Ö:n syysillassa on esillä kaksi kirjailijaa, kaksi romaania. Paikalla myös Enostone kustannuksen Kalle Niinikangas.
Kirjailijoiden jälkeen estradille nousee Hurjan pojan koti. Kantrihenkistä musiikkia pääosin suomen kielellä esittävä nelikko. Lauluja elämän nurjalta puolelta, repivää kaipuuta ja rakkautta sekä vaaran tuntua. Lavalla voi nähdä myös kantrikoira Chakan.
Kivelä & Kinnunen Helsingin Kirjamessuilla 2021. Kuva: Lasse Hauerwaas.
Mika Kivelä: Marilynin kiehkura (Enostone)
Rovaniemi on Suomen pääkaupunki ja sen byrokraatit kuristavat pientä silakanpyynnillä elävää Turkua. Mutta mitä tapahtuu, kun silakanpyynti kielletään ja turkulaistroolarit määrätään romutettaviksi? Marilynin kiehkura marssittaa estradille hengästyttävän ryhmän niin ikonisia kuin tuntemattomampiakin hahmoja eikä juonenkäänteissä säästellä.
Tapani Kinnunen: Aina Nälkä (Robustos)
Topias Kettunen on nuori vihainen mies 1980-luvun alun Joensuussa. Kavereiden bändit menestyvät ja hajoavat, Topias miettii paikkaansa maailmassa. Naisia kaatuu ja väkijuomaa kitataan. Runous alkaa saada nuoresta lupauksesta yhä tukevampaa otetta. Nuorison Taidetapahtumassa Topias Kettunen tekee tempauksen, jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Metalliluola.fi -sivusto on huomioinut Marilynin kiehkuran ilmestymisen.
”Rovaniemi on Suomen pääkaupunki ja sen byrokraatit kuristavat pientä silakanpyynnillä elävää Turkua. Mutta mitä tapahtuu, kun silakanpyynti kielletään ja turkulaistroolarit määrätään romutettaviksi?
Mika Kivelän romaani kolmas romaani Marilynin kiehkura marssittaa estradille hengästyttävän ryhmän niin ikonisia kuin tuntemattomampiakin hahmoja eikä juonenkäänteissäkään säästellä. Tarinassa vilahtavat mukana Kiss-yhtyeen menneisyyteen mystisesti liittyvä talonmies Keijo Sihvonen sekä merkittävän viran Suomesta saanut Mötley Crüe-vokalisti Vince Neil. Samalla myös selviää miksi kalastajat kuuntelevat intohimoisesti Ronnie James Dion musiikkia.”
”Rovaniemi on Suomen pääkaupunki ja sen byrokraatit kuristavat pientä silakanpyynnillä elävää Turkua. Mutta mitä tapahtuu, kun silakanpyynti kielletään ja turkulaistroolarit määrätään romutettaviksi?
Marilynin kiehkura marssittaa estradille hengästyttävän ryhmän niin ikonisia kuin tuntemattomampiakin hahmoja eikä juonenkäänteissäkään säästellä.”
Tuomas Aitonurmi on arvioinut Alibin Runografissa. Erityisen iloinen olen siitä, että kriitikko on löytänyt kovemman kuvaston sisään kirjoitetun herkkyyden ja huumorin.
”Kokoelman voisi kantta katsomalla ja nopeasti selailemalla leimata karuksi äijärunoudeksi, mutta siitä ei yksiulotteisesti ole kyse – monet tekstien havainnot kertovat herkkyydestä. Kyse on pienistä yksityiskohdista, jotka näyttävät puhujan empatian, ja runot avautuvat uuteen laajempaan suuntaan. Nopeat siirtymät ja yllättävät rinnastukset antavat teksteille voimaa.”
Mika Kähkönen on arvioinut mainiossa Rajatapauksia -blogissaan romaanini Ja kahdeksantena päivänä (2019, Enostone).
”Tiesitkö, että Gene Simmons jätti Kissin ja muutti Ouluun vuonna 1983? En tiennyt minäkään, mutta Mika Kivelän Ja kahdeksantena päivänä (2019) luettuani uskon siihen yhtä vakaasti kuin Urho Kekkosen vaihtamiseen nuorempaan mieheen vuonna 1969.
Ja kahdeksantena päivänä pitää lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Rockromaanin tekeminen ei ole helppoa, itse olen tätä ennen varauksettomasti ihastunut oikeastaan vain Sami Lopakan Marrakseen. Kivelän teos päätyy romaanimuodostaan huolimatta kirjahyllyyni tietopuolisten musiikkikirjojen joukkoon, eikä se ole siellä yhtään väärässä paikassa.”
”Alibi (Enostone, 2021) sisältää 54 sivun verran suorasanaista nykyrunoutta, jossa ei kaunistella tai peitellä miehistä kovaa maailmaa ja alamaailmaa. Väkivalta, aggressiot, päihteet, musertava yksinäisyys ja vieraantuneisuus iskevät silmille. Teoksessa on raakuutta, rosoa, voimaa ja vetoa. Sekä aiheiden, että sanojen seassa. Mustaa huumoriakin löytyy.”