”Pidin ehkä eniten mielleyhtymistä, mitä Kivelä havainnoi: kanaviillokki, tilliliha puolapuut ja paidattomat vastaan paidalliset pituusjärjestys, nimenhuuto Sarajevon olympialaiset ja poliosokeripala Nämä ovat olleet 1980-luvun pojan arkea: kouluruoka, voimistelutunnit, pelien ”jaot”. Tämä oli vakio-ohjelma. Silloin tehtiin, mitä koulussa käskettiin. Poliosokeripalakin otettiin ilman kovaa mellastusta somessa.”
Vuosi alkoi ja myös päättyi tasalukujen merkeissä. Tammikuussa täytin 50 vuotta ja joulukuussa juhlin 30 vuotta kestänyttä kirjalijauraani. Odotukset olivat vuoden alkaessa toiveikkaat koronasta huolimatta. Syksyllä oli odotettavissa runokokoelmani Alibin (Enostone, 2021) julkaisu. Turun Sanomat huomioi mukavasti viisikymppiseni tekemällä ison juhlahaastattelun lehteen.
”Mika Kivelä on turkulaisten lähiöiden ääni. Hänen runokokoelmissaan ja kahdessa romaanissaan puheenvuoron saavat ne, joiden on vaikea pysyä kaidalla tiellä.” – Tuomo Karhu, Turun Sanomat 28.1.2021
Maaliskuussa vierailin Enostone kustannuksen päämajassa Klondyke-talossa Keravalla, jossa hioimme Alibi-käsikirjoitusta ja suunnittelimme sen julkaisua yhdessä kustannustoimittajani Kalle Niinikankaan kanssa. Keväällä kävi selväksi myös, että tulevan kirjani kannen tekee Juho Juntunen ja taiton Katri Niinikangas. Kerrassaan upeahan siitä tulikin. Rock!
Alibi, Juho & Mika
Kesän koittaessa minua pyydettiin esiintymään Turussa heinäkuun alussa Go Runo Go! -tapahtumaan. Esitin tuolloin ensimmäistä kertaa 6.7. Bar Ö:ssä runoja Alibista. Runot tuntuivat taipuvan hyvin esitettävään muotoon, joka ei ole aina ihan itsestään selvää. En ajattele kirjoittaessani esitystilannetta lainkaan. En muokkaa runojani livetilanteita miettien. Kirjoitan runot luettaviksi ja kansien väliin sopiviksi. Olin erittäin tyytyväinen huomatessani Alibin toimivan myös elävän yleisön edessä.
Go Runo Go! Alibia ekan kerran livenä 6.7. Bar Ö:ssä Turussa.
Kesän kohokohtia myös oli esiintyminen 17.7. jo perinteisessä Jimi Hendrixin puistojuhlassa. Tapahtuma on yksityistyistilaisuus, kaveripiirin rento piknik-hengailu. Tänä kesänä itseni lisäksi esiintymässä olivat rockyhtye Spilled Milk Society sekä Teija Lindholm ja Pentti Ilola. Aivan mahtava kesäpäivä!
Keikalla puistossa… Mika & Pentti
Alibi ilmestyi syyskuun alussa. Samalla varmistui muutama esiintyminen Turun Kirjamessuille. Aamuset-lehti huomioi mukavasti kirjan ilmestymisen. Toimittaja Ilkka Lappi kyseli tärkeimmät kuulumiset. Olin innoissani ja toiveikas, että myös muu maailma huomaa Alibin.
”Alibin runoissa on turkulaisille runsaasti tuttuja paikkoja ja myös henkilöitä. Sitä Kivelä ei kuitenkaan lähde erittelemään, mitkä tapahtumista ovat todella tapahtuneet. Niinpä lukijan tulkinnan varaan jää esimerkiksi se, onko Anssi Kelan pipo unohtunut Turun konserttitalon lippukassan tiskille tai nojasiko Dan Baird Ruisrockissa backstagen aitaan.” – Ilkka Lappi, Aamuset
Turun Kirjamessuilla esiinnyin ensin 1.10. yhdessä kirjailija Tapani Kinnusen kanssa Messukeskuksen B-hallin Kallas-lavalla, jossa Turun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomo Karhu haastatteli meitä kirjojemme Turku-kytköksistä. Samana päivänä vedin vielä keikan messujen Varsinais-Suomen runokimarassa, jossa latasin tietysti runoja Alibista. Enostone kustannuksen upealla messuosastolla pääsin tapaamaan lukijoita ja messuväkeä, sekä kertomaan Alibista. Aikoinaan omakustannekirjailijana messuilla palloillessa tunsin itseni aina jotenkin hieman eksyneeksi ja juurettomaksi. Nyt mulla oli lopultakin tukikohta Enostonen omalla osastolla. 2.10. illalla esiinnyin vielä Bar Ö:ssä järjestetyllä Kirjamessujen runoklubilla. Upeat messut.
Turun Kirjamessut 1.10. Turku teosten keskiössä. Mika Kivelä, Tuomo Karhu, Tapani Kinnunen
Helsingin Kirjamessuille tein lyhyen neljän tunnin pikavisiitin. Tapani Kinnusella ja minulla oli yhteinen signeeraushetkemme Enostone kustannuksen osastolla. Saman tallin miehiä kun ollaan. Messuilla kierrellessä ja kaarrellessa oli mukava törmätä uusiin naamoihin kuin vanhoihin tuttuihinkin. Pari sanaa ehdin vaihtaa useammankin kirjailijakollegan kanssa.
Kinnusen kanssa Helsingin Kirjamessuilla 29.10.
Pääsin myös esiintymään Turun Runoviikolla 4.11. uuden Utopia-klubin tiloissa. Syksyn myötä jännitin saako Alibi huomiota krittiikkien muodossa. Onneksi arvosteluja alkoi putkahdella. Kirja arvioitiin metalli- ja rockusiikkiin erikoistuneissa medioissa. Arvostelijat, jotka ovat raskaamman musiikin ystäviä, ottivat Alibin omakseen. Itsekin saman genren musiikin kuluttajana olin asiasta mielissäni. Kaaoszinessä ja Metalliluolassa ei juurikaan tätä ennen ollut arvosteltu runokirjoja. Hienoa ja ennakkoluulotonta toimintaa. Turhien raja-aitojen kaataminen on aina ollut runouteni tavoitteena.
”Alibissa elää katujen henki ja ihmisiä elämän synkiltä laidoilta, mutta silti siitä voi aistia inhimillisyyden ja ymmärtämyksen. Kivelällä on kyky tehdä tavallaan kaikesta irrallaan olevia huomioita, mutta jotka ovat kuitenkin niin tarkkoja, että ne painautuvat muistiin kenties ikuisiksi ajoiksi. Kirja on täynnä upeita runoja, jotka kuljettavat lukijaa mukanaan. Itselleni suurimman räjäytyksen teki ”Vince Neil”-runo. Siinä on jotain niin äärimmäisen herkkää, kaunista ja surullista. Se on monitahoinen kuvaus kaiken voittavasta ihastumisesta ja jokaisella lukukerralla se antaa uskomattoman tunnekokemuksen.” – Nikki Jääsalmi, Kaaoszine.fi
”Uskallan suositella teosta kenelle tahansa rock-henkiselle elämää pohtivalle ajattelijalle melkein ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseessä on kuitenkin keski-ikäisen ukonretaleen elämästä kertovaa lyriikkaa, jota allekirjoittaneen on helppo hahmottaa ja kokea kaukaista sielunveljeyttä kirjoitetun sanan kanssa.” – Pete Alander, Metalliluola.fi
Myös Turun Sanomissa ilmestyi näyttävä kritiikki Alibista.
”Kokoelman parhaista teksteistä löytyy aina jokin tihentymä tai käänne, joka usuttaa näkemään edeltävät säkeet toisessa valossa. Tällöin luentaan syntyy ikään kuin eri suuntiin nykiviä virtauksia, tasoja. Lapsuusajan vilpitön ihailu leikkautuu tiedostavalla aikuisnäkökulmalla. Näkökulmien sekoittuminen tuottaa katkeransuloisen vaikutelman. Simppeliä ja toimivaa.” – Kalle Roine, Turun Sanomat
Joulukuussa juhlin vielä omaa 30-vuotistaitelijajuhlaani 14.12. Bar Ö:ssä Turussa. Esitin illan aikana läpileikkauksen koko tuotannostani. 12 runokokoelmaa, kaksi romaania ja satoja lavarunokeikkoja. Upeaan iltaan saapuvat myös esiintymään hyvät ystäväni ja kirjailijakollegani Annika Brusila, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala, Kalle Niinikangas ja Santtu Puukka.
Juhlatunnelmaa Turussa 14.12.
Suomen Kirjailijaliiton julkaiseman Kirjailija-lehden takakannessa ilmestyi vielä joulukuussa täysin uusi runoni nimeltä Niuvanniemi. Samaisesta lehdestä löytyy myös kyseistä runoa ja yleisesti kirjoitustyyliäni taustoittava tekstini Takakannen takana -palstalla.
Tarkoitus ei ole huilata tämän jälkeenkään. Olen koko kuluneen vuoden kirjoittanut kolmatta romaaniani, joka ilmestyy Enostone kustannuksen julkaisemana syksyllä 2022. Sen jälkeen ollaan toivottavasti… on the road again!
Kiitos kaikille teille, jotka olette tukeneet underground-kirjailijan uraa tänä vuonna ostamalla Alibin tai käymällä keikoilla katsomassa esiintymisiäni.
Vietimme eilen allekirjoittaneen taiteilijajuhlaa Bar Ö:ssä Turussa. Esiintymässä olivat juhlakalun lisäksi Annika Brusila, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala, Kalle Niinikangas ja Santtu Puukka.
Kiitos kaikille mukana juhlineille. Kivaa oli. Kuvia napsivat illan aikana Sirpa Kivelä, Kalevi Mäki ja Mari Lindqvist.
Mika Kivelän 30-vuotitaiteilijajuhlan ohjelmisto kasvaa. Mika Kivelän, Annika Brusilan, Tapani Kinnusen, Juha Kulmalan ja Kalle Niinikankaan lisäksi esiintymään Turkuun saapuu myös Santtu Puukka, joka on luvannut lukea illassa uunituoreita runoja.
Revityistä sivuista Alibiin 14.12.2021 klo 18.00 Bar Ö, Linnankatu 7, Turku Vapaa pääsy (koronapassi ja henkilöllisyystodistus vaaditaan).
Santtu Puukka ja Mika Kivelä Turun Kirjamessuilla. (kuva: Kalle Niinikangas)
Mika Kivelän 30-vuotistaiteilijajuhla 14.12.2021 klo 18.00 Bar Ö, Linnankatu 7, Turku
12 runokokoelmaa, kaksi romaania ja satoja lavarunokeikkoja. Vuonna 1991 kulttuurilehti Nuori Voima julkaisi Mika Kivelän runon. Kaikki sai alkunsa. Esikoiskirja Revittyjä sivuja (MKK) ilmestyi 1996 ja uusin teos Alibi (Enostone) tänä vuonna. Nyt on aika juhlia. Tervetuloa mukaan. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Vierailevina esiintyjinä Annika Brusila, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala,Kalle Niinikangas ja Santtu Puukka.
Huomioithan että sisäänpääsyyn edellytetään voimassa oleva koronapassi ja henkilöllisyystodistus.
Olen iloinen ja kiitollinen, että Alibi on saanut huomiota osakseen. Oma työ ei ole ollut turhaa. Kalle Roine kirjoittaa seuraavaa Turun Sanomien sivuilla 20.11.2021:
”Kokoelman parhaista teksteistä löytyy aina jokin tihentymä tai käänne, joka usuttaa näkemään edeltävät säkeet toisessa valossa. Tällöin luentaan syntyy ikään kuin eri suuntiin nykiviä virtauksia, tasoja.
Lapsuusajan vilpitön ihailu leikkautuu tiedostavalla aikuisnäkökulmalla. Näkökulmien sekoittuminen tuottaa katkeransuloisen vaikutelman. Simppeliä ja toimivaa.”
”Alibissa elää katujen henki ja ihmisiä elämän synkiltä laidoilta, mutta silti siitä voi aistia inhimillisyyden ja ymmärtämyksen.
Kivelällä on kyky tehdä tavallaan kaikesta irrallaan olevia huomioita, mutta jotka ovat kuitenkin niin tarkkoja, että ne painautuvat muistiin kenties ikuisiksi ajoiksi.
Kirja on täynnä upeita runoja, jotka kuljettavat lukijaa mukanaan. Itselleni suurimman räjäytyksen teki ”Vince Neil”-runo. Siinä on jotain niin äärimmäisen herkkää, kaunista ja surullista. Se on monitahoinen kuvaus kaiken voittavasta ihastumisesta ja jokaisella lukukerralla se antaa uskomattoman tunnekokemuksen. Jos et lue vuonna 2021 muuten yhtään runokirjaa, niin lue ”Alibi”.”
Metalliluola.fi -sivustolla Pete Alanderon arvioinut Alibin. Olen erittäin otettu arvostelusta, varsinkin kun olen raskaamman musiikin ja sen ilmiöiden ystävä itsekin. Asiasta tekee vielä merkittävämmän se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Metalliluolassa arvostellaan runokirja. Raja-aidat kaatuvat, kun eri taiteenlajit lyövät kättä.
Oma missioni on aina ollut viedä runoa alueille, joissa se on… voidaanko sanoa hieman vieras laji. Runoutta pidetään usein stereotyyppisesti vaikeana ja elitistisenäkin taiteenlajina. Se voi olla sitäkin, mutta itse olen halunnut kertoa sen monimuotoisuudesta. Sen takia olen vuosien saatossa esiintynyt paikoissa, joissa runous ei ole tuttua, esimerkiksi lähiöpubeissa. Mikään ei ole parempaa palautetta kuin saada kuulla toteamus siitä, ettei lukija tai kuulija voinut kuvitellakaan runouden voivan olla myös tällaista.
Jos kuulen itseäni kutsuttavan katurunoilijaksi tai lähiörunoilijaksi, otan sen kohteliaisuutena.
Pete Alander kirjoittaa arvostelussaan:
”En ole koskaan arvioinut runokirjaa ja myönnän tämän olevan vaikeampaa kuin ajattelin. Runous on kulttuuriltaan mielenkiintoista, mutta kauttaaltaan haastavaa. Paikoin leppoisaa luettavaa ja paikoin vimmatun vaikeaa.
Uskallan suositella teosta kenelle tahansa rock-henkiselle elämää pohtivalle ajattelijalle melkein ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kyseessä on kuitenkin keski-ikäisen ukonretaleen elämästä kertovaa lyriikkaa, jota allekirjoittaneen on helppo hahmottaa ja kokea kaukaista sielunveljeyttä kirjoitetun sanan kanssa.”
Poikkesin viime perjantaina Helsingin Kirjamessuilla. Kirjailija Tapani Kinnusella ja minulla oli yhteinen signeeraushetkemme Enostone kustannuksen osastolla. Saman tallin miehiä kun ollaan.
Messuilla kierrellessä ja kaarrellessa oli mukava törmätä uusiin naamoihin kuin vanhoihin tuttuihinkin. Pari sanaa ehdin vaihtaa useammankin kirjailijakollegan kanssa. Mieluisaa oli moikkailla ja tavata mm. Petteri Paksuniemi, Tapani Bagge, JP Koskinen, Juha Jyrkäs, Asmo Koste, Henry Lehtonen, Lasse Hauerwaas, Kalle Niinikangas, Pasi Virtanen, Yks Kake, Sami Syrjämäki, Arto Leivo ja Harald Olausen. Melkoisia velikultia.
Mika Kivelä & Tapani Kinnunen, Helsingin Kirjamessut 2021
MIKA KIVELÄ 