Alibi on turkulaisenMika Kivelän kahdestoista runoteos. Vuonna 1996 Revittyjä sivuja -kokoelmalla debytoinut Kivelä tunnetaan suorasanaisena kirjoittajana, jonka teksteissä Turku, Rock’n’roll ja ruumiinosat tislaantuvat nautittavaksi yhdistelmäksi. Kivelän edellinen runoteos Räkäkännirakkautta (MKK, 2015) voitti Image-lehden ja Books on Demand Finlandin järjestämän Indie Book Awards 2015 -kilpailun.
Poikkesin vierailulla Enostone kustannuksen päämajassa, jossa allekirjoitin kustannussopimuksen ensi elokuussa ilmestyvästä runokokoelmasta sekä syksyllä 2022 julkaistavasta romaanista.
Mahtavaa kuulua Enostonen jengiin. Hyvän fiiliksen kustantamo, ehdottomasti.
Kuva on Helsingin Kirjamessuilta 2019, Enostonen osastolla on hyvä hengailla.
Turun Sanomat juhlistaa 50 vuoden mittarilukua iässäni haastattelun muodossa, joka paljastaa monen muun asian lisäksi uuden runokokoelman ilmestyvän ensi syksynä.
Vuosi 2020? Melkoisen erikoista aikaa. Alkuun mietin onko tälle perinteiselle oman kirjallisuuskuplan vuosikatsaukselle edes aihetta. Itseltäni ei tänä vuonna ilmestynyt kirjaa. Olen keskittynyt tulevan runokokoelman ja uuden romaanin kirjoitustyöhön. Esiintymisiä on ollut vain muutama. Koronan takia on peruuntunut suurin osa keikoista ja tapahtumista.
Alkuvuonna ennen koko koronahässäkkää ehdin 15.2. käydä vetämässä Tampereella Elävän Kirjallisuuden Festivaalin open mic -tapahtumassa parit runot livenä Työväenmuseo Werstaan upeassa miljöössä. Tampereella on aina mukava käydä.
Open mic, Työväenmuseo Werstas, Tampere
Toinen iloinen alkuvuoden yllätys oli rock-sivusto Desibeli.netissä ilmestynyt Mika Rothin kirjoittama arvio romaanistani Ja kahdeksantena päivänä (2019, Enostone):
”Monille Kiss on aina ollut maailman suurin rock-bändi (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975), vaikka legendaarisen ryhmän tempaukset ja peliliikkeet ovat olleet toisinaan vähintäänkin kummastusta herättäviä. Mika Kivelä mitä selvimmin rakastaa New York Cityn suuria maskimiehiä ja hänen kirjoittamansa fiktiivinen tarina bändin toisesta tukijalasta hakee vertaistaan. Eikä vain sen takia, että tapahtumien keskipisteenä toimii Suomen Turku. Lukija pääseekin uskomattomaan, vuoristoratamaiseen kyytiin, josta kannattaa vain nauttia ja nostaa aivot narikkaan.”
Myös myöhemmin syksyllä ilmestynyt Kaaoszine.fi -sivuston arvio oli mannaa. Oli mukava huomata, että vaikka kirjan ilmestymisestä oli jo kulunut tovi, se edelleen huomioitiin. Nikki Jääsalmi oli sisäistänyt missä romaanissa oli kyse:
”Sen enempää paljastamatta on kerrottava, että tarina kasvaa loppua kohden ja kirjan kanssa aika kuluu kelloon katsomatta. Kirja sopii kaikille, mutta parhaiten se varmasti avautuu ihmisille, jotka kokevat kirjoittajan lailla rock ’n’ rollin itselleen läheiseksi taiteen tai viihteen muodoksi. Itse olen täydellinen lukija kirjalle; olen suuri rockin ja Kissin ystävä, asun Turussa, olen suurin piirtein saman ikäinen tarinan päähenkilön kanssa ja pystyn hyvin samaistumaan hänen elämäänsä. Kirja on varsinainen rock ’n’ roll-romaani, vaikka ei tarina ei sinällään pelkkään musiikkimaailmaan sijoitukaan. Jos kaipaa elämäänsä realistista eskapismia, niin tämä kirja on oiva vaihtoehto mille vain.”
Korona teki melkoisesti hallaa esiintyville taiteilijoille. Oma toimeentuloni ei ole ollut koskaan pelkästään ns. taiteellisten tekemisteni varassa. Eli itse en suoranaiseen hätään joutunut tilanteen johdosta. Surullisena kylläkin seurasin usean kollegan ahdinkoa. Samoin harmittelin kaikkien niiden puolesta, jotka julkaisivat teoksensa tänä vuonna. Promotoinnille ja esiintymisille piti löytää uusia kanavia. Nettiinhän kaikki poteroituivat, tekivät streamikeikkoja ja YouTube-videoita.
Kuvasin kotioloissa muutaman kirjallisen videon. Järjestimme myös Enostone kustannuksen Kalle Niinikankaan kanssa rennon Insta-liven, jossa turisimme kirjoista, kirjoittamisesta, rockmusiikista ja totta kai koronakriisistä. Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta Insta-livestä jäi välitön ja hyvä fiilis. Ei se aitoa kohtaamista voita, mutta onpahan hyvä korvike.
Alla ensimmäinen ”kaikki kotona -videoista”, joita kuvasin kaikkiaan kevään ja kesän aikana kolme. Loputkin videoista on nähtävillä edelleen YouTube -kanavallani.
Toukokuun lopulla pääsin mukaan lavarunoelokuvaan. Leffakuvaukset järjestettiin Turun ylioppilasteatterilla, jossa kävin lataamassa oman suoritukseni aamuvarhain ennen päivätyöni alkua. Mukana taltiointia toteuttamassa olivat Kirjan Talo, Brave Teddy, Åbo Lit, Runoviikko & Turun ylioppilasteatteri. Elokuvan ensi-ilta oli Turussa 8.7. Kino Dianan kankaalla.
Post korona -lavarunoelokuvassa ovat mukana itseni lisäksi turkulaiset runoilijat Susinukke Kosola, Hanna Storm, Jouni Teittinen, Mia Rönkä, Tapani Kinnunen, Juha Kulmala, Virpi Vairinen, Sampo Sihvola, Ahmed Zaidan, Kalle Talonen & Nenä sekä Esa Hirvonen. Oma osuuteni pidennettynä versiona alla. Mukana videossa ovat myös leikkauspöydälle jääneet pari runoa.
Kesän saapuessa oli pakko päästä ulos aurinkoon tapaamaan ystäviä. Samalla saattoi heittää pienimuotoisen runokeikan. Jo muutaman vuoden satunnaisesti esiintynyt runouden superkokoonpano KKK (Kinnunen, Kivelä, Kulmala) esiintyi keskellä kauneinta kesää 27.6. Turussa yksityiskeikan muodossa pienessä piknik-tapahtumassa.
Tapani Kinnunen, Mika Kivelä, Juha Kulmala = KKK, keskellä kauneinta kesää.
Syksyllä kävi selväksi ettei kirjamessuja kyetä järjestämään koronatilanteesta johtuen. Tai toki Helsingin messut pidettiin virtuaalisina verkossa. Ei se kuitenkaan ole sama asia. Siinä ei paljon istuttu kirjailijakollegan kanssa messuravintolassa vaihtamassa kuulumisia. Keskityin lokakuusta joulukuun loppuun asti täysipäiväisesti kirjoitustyöhön Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston myöntämän kolmen kuukauden työskentelyapurahan turvin. Näppäimistö sauhuten olen kirjoittanut kolmannen romaanini käsikirjoitusta. Tammikuun alussa laitan jälleen housut jalkaan ja palaan päivätyön pariin. Kirjoittaminen jatkukoon öisin.
Ensi vuonna täytän 50 vuotta. Vuoden 2021 aikana juhlin myös 30-vuotista kirjailijauraani. Kaikki alkoi vuonna 1991. Runoni painettiin ja julkaistiin silloin ensimmäisen kerran, Nuori Voima -lehden numerossa 2/91. Ensi syksynä ilmestyy juhlavuoden kunniaksi kymmenes runokokoelmani. Sitä kohti on hyvä tähdätä.
Kirjoja ja kuvataidetta! Enostone kustannuksella on joulun ajan pop-up liike Helsingin Punavuoressa, Galleria Albert IX:ssä Albertinkadun ja Merimiehenkadun risteyksessä. Kirjojen lisäksi tarjolla Muhaned Durubin ja Nadia Tawfikin taidetta ja sekä Aviador kustannuksen ja Arktisen Banaanin kirjoja.
Muistakaa käyttää kasvomaskia vieraillessanne liikkeessä. Liikkeestä löytyy myös käsidesiannostelija heti sisäänkäynnin jälkeen.
Liike on auki 23.12.2020 asti joka päivä kello 11:00-21:00.
Runovideo on kuvattu Turun Ylioppilasteatterilla keväällä 2020. Se sisältää kolme runoa ensi vuonna ilmestyvältä runokokoelmaltani Alibi. Runot nimeltä Kommunisti, Jättiläisboa, Kaksi miestä.
Koska kirjojen elinkaari tuntuu koko ajan lyhentyvän, onkin ilo huomata myös poikkeuksia kaavassa. Romaanini ilmestyi yli vuosi sitten ja nyt on putkahtanut uunituore arvostelu. Mukavaa, ettei kirjaa ole unohdettu.
Mika Kivelä on tullut tutuksi pääasiassa runoilijana, mutta vaikuttanut kulttuurielämän kentällä monin tavoin. Vuonna 2016 ilmestyi hänen esikoisromaani ”Elukkavaunu” ja markkinoilla on nyt toinen romaani ”Ja kahdeksantena päivänä”. En oikein osaa varmaksi sanoa, että minkä kirjallisuusgenren alle romaani sijoittuu, sillä erittäin taitavasti se sekoittaa keskenään faktaa ja fiktiota. Samassa paketissa on tarjolla seikkailua, populaarikulttuurin tarkkaa dokumentointia, sarkasmia, Turkuun sijoittuvaa kaupunkitietoutta sekä aimo annos huumoria. Viimeisimmän kohdalla varsinkin on tärkeää, että antennit ovat sopivasti vinossa ja asioihin ei saa suhtautua liian vakavasti.
Tarinan päähenkilö on Jarkko Kivistö, jonka elämä värit harmaantuvat hänen saadessaan kenkää töistä nuorempien ja nälkäisempien korvatessa hänet. Tästä huilimatta Kivistö päättää hoitaa homman kunnialla ja viettää aikaa perheensä sekä rakkaan Kiss-kokoelman äärellä, aloittaa uusia harrastuksia ja laittaa kotia kuntoon. Ajatukset ovat hyvät, mutta Kivelä kuvaa pelottavan yksityiskohtaisesti sekä samaistuttavasti, että kuinka nuo suunnitelmat valuvat hiekkaan ja inhorealistinen puistatus tulee itsellekin, että kuinka tuttua ja jopa painajaismaista tuon tilan kuvaus on. Tarinaa Kivelä elävöittää huomioilla ympäristöstä, joka varsinkin turkulaisille avautuu tuttuna, mutta myös ei-turkulaisille lukijoille varsin helppo löytää yhtäläisyyksiä mihin tahansa paikkaan.
Kivistön tila on kaikessa tasapaksuudessaan siinä määrin puistattava, että sitä alkaa lukijana toivomaan, että voi kun tilanteesta päästäisiin äkkiä pois ja eteenpäin. Pesukoneen hajotessa seikkailu vasta lähtee käyntiin ja Kivelä on oivasti rakentanut draaman kaaren, sillä hyville kirjoille tyypillisesti on aina luettava vielä seuraava luku, kun ei voi oikein keskenkään jättää.
Tarinaa Kivelä katkaisee tarkoilla anekdooteilla Kiss-yhtyeestä, sen urasta ja jäsenien hahmoista. Nämä eivät ole mitään pikkuhuomautuksia vaan kokonaisten lukujen mittaisia tietoiskuja, mutta siitä huolimatta sulautuvat tarinaan varsin saumattomasti. Itselleni suurena Kiss-yhtyeen ystävänä tieto oli pääosin hyvin tuttua, mutta ihan kaikkien päivämäärätarkkuuksiin ei oma muisti millään yllä. Kuitenkin suurena musiikkihistorian yksityiskohtien ystävänä oli kertakaikkisen miellyttävää lukiessa huomata, että kuinka antaumuksella ja intohimolla joku muukin asiaan suhtautuu.
Kodinkonekorjaaja Keijo Sihvosen ilmaannuttua kuvioihin alkaa tapahtua ja edessä on huikea seikkailu, jossa paljon hauskoja yksityiskohtia aina Sihvosen nimestä lähtien eikä kolmikko Ake, Make ja Pera ihan vieraita nimiä ole myöskään. Sihvosen elämäntarina on huikea ja Kivelä on saanut tarinaan sellaisia visioita ja huomiota musiikin parista niin menneisyydestä kuin tulevaisuudesta, että itsekin alkaa miettimään, että totta tosiaan, asiat voivat olla noinkin.
Sen enempää paljastamatta on kerrottava, että tarina kasvaa loppua kohden ja kirjan kanssa aika kuluu kelloon katsomatta. Kirja sopii kaikille, mutta parhaiten se varmasti avautuu ihmisille, jotka kokevat kirjoittajan lailla rock ’n’ rollin itselleen läheiseksi taiteen tai viihteen muodoksi. Itse olen täydellinen lukija kirjalle; olen suuri rockin ja Kissin ystävä, asun Turussa, olen suurin piirtein saman ikäinen tarinan Kivistön kanssa ja pystyn hyvin samaistumaan hänen elämäänsä.
Kirja on varsinainen rock ’n’ roll-romaani, vaikka ei tarina ei sinällään pelkkään musiikkimaailmaan sijoitukaan. Jos kaipaa elämäänsä realistista eskapismia, niin tämä kirja on oiva vaihtoehto mille vain.
Aloitan lokakuun alussa kolmannen romaanin kirjoittamisen. Ensi viikolla saan itselleni vielä pienen erän edellistä kirjaani. Jos joku vielä haluaa sen itselleen ja samalla tukea seuraavan kirjan kirjoitustyötä, niin onnistuu 20 euron setelillä.
Keväällä kuvatusta ja kesällä ensi-iltansa saaneesta Post Korona lavarunoelokuvasta oma osuuteni. Mukana myös itse leffasta leikattu Sinusta -runo. Eli tämä on ns. director`s cut -versio.
Runovideo. Runoja kokoelmista Hirttosilmukan läpi (MKK 2003), Haudattu (2010) ja Räkäkännirakkautta (MKK 2015) sekä julkaisemattomia.
