Ajattelin aluksi, että vuosi 2025 oli kirjailijaurallani selkeä välivuosi. Osittain näin olikin. Kolme romaania synnyttäneet syksyn kirjoitusputket katkesivat. Syksy 2025 meni pääosin Motonetissa arkista leipää ansaiten. Itselläni romaanin kirjoittaminen on sen verran vaativa prosessi, että siihen pitää kyetä keskittymään päätoimisesti vähintään noin neljä kuukautta. Sinä aikana saan yleensä kirjoitettua ensimmäisen käsikirjoitusversion, jota kehtaan näyttää kustantajalle. Viimeiset pari vuotta ovat apurahojen suhteen olleet minulle varsin kuivia, enkä näin ollen ole kyennyt täysipainoisesti kirjoittamaan proosaa.
Mutta ei vuodesta aivan synkkä ja surkea kirjallisella rintamallani muodostunut. Kyllähän kaikenlaista sattui ja tapahtui. Heti vuoden alussa tammikuun viides päivä metalliluola.fi -sivustolla Pete Alander arvioi Muukalaisen.
Tammikuussa ilmestyi myös Uudenkaupungin Sanomissa juttu, jonka pohja oli jo luotu vieraillessani esiintymässä Uudenkaupungin kirjastossa loppuvuodesta 2024. Juttu julkaistiin myös Uudenkaupungin kirjaston sivuilla toukokuussa.
Lauri Seutu kirjoittaa:
”Mika Kivelää on luonnehdittu rocksukupolven Veikko Huoviseksi ja Arto Paasilinnaksi. Romaaneissa on veijariromaanin ja farssin aineksia, mutta ne käsittelevät vakavia aiheita; pohdiskelua ihmisyydestä, yhteiskunnasta, politiikasta ja maailman tilasta.”
Koko juttu löytyy: https://uusikaupunki.fi/fi/lukemattomia-luettuja/mika-kivela-rosoista-runoutta-ja-satiirista-proosaa
Esiinnyin runoilija Tapani Kinnusen ja kitaristi El Pasin kanssa Turun Punkmuseon avajaisissa 1.3.2025 . Meininki oli hyvä ja yleisöä tupa täynnä. Oli suuri kunnia päästä museon ensimmäiseksi esiintyjäksi. Valitettavasti Punkmuseon taival jäi Turussa turhan lyhyeksi sen joutuessa sulkemaan ovensa loppuvuodesta 2025. Vaikka Turku on merkittävä kulttuurikaupunki, ei se kuitenkaan ole osoittanut monestikaan kiinnostusta tukea pienempiä kaupungin kulttuuritoimijoita. Rahoitus suunnataan monesti jonnekin aivan muualle. Punkmuseo on tästä surullinen esimerkki.
Jokken kirjanurkka oli lukenut Muukalaisen ja julkaisi siitä arvion huhtikuussa.
”Muukalainen on veijariromaani. Se osoittaa, kuinka outo maailma on, ja että olemme menossa ihmiskuntana täydellä vauhdilla jyrkänteelle ja sen yli.”
https://joklaaja.blogspot.com/2025/04/mika-kivela-muukalainen.html
Runokokoelmani Räkäkännirakkautta (MKK, 2015) julkaisusta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Juhlan kunniaksi julkaisin aiheesta videon.
Ilokseni positiiviset kritiikit saivat jatkoa. Mika Roth oli arvioinut Muukalaisen Desibeli.netissä.
”Kivelän tapa kiteyttää asioita sivun kokoisiin sivupolkuihin tekee kirjasta raikkaan monipuolisen kokemuksen. Näkökulmaa tarjotaan eri kulmista, miltei karikatyyristen hahmojen kautta. Taitava kirjoittaja osaa pitää tasapainon kohdillaan. En voi kuin suositella Kivelän uusinta täydestä sydämestäni.”
Koko arvio luettavissa: https://www.desibeli.net/juttu/3885
Kevään myötä pääsin myös livetunnelmaan. Esiinnyin Kulttuuritalo Villissä, Salossa 24.4.2025. Olen esiintynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana useita kertoja Salossa ja aina on ollut hyvä meininki. Niin oli nytkin.
Heinäkuussa ilmestyi Portti-lehti ja siinä Harri Erkin alias Harri Kumpulaisen arvostelu kirjastani. Suureksi surukseni Harri menehtyi elokuussa. Ehdin tavata maestron viimeisin kerran kesäkuussa Daily News -baarin kesäisessä melskeessä. Harri Kumpulainen oli merkittävä kustantaja ja kirjailija. Itselleni suuri kannustaja ja esikuva. Suomalaisen scifin pioneeri. Sain vuosien myötä kuulla Harrilta monta uskomatonta tarinaa kirjallisuusmaailman pyörteistä. Kiitos Harri, lepää rauhassa.
Kesällä oli myös vuorossa perinteinen piknik-tapahtuma The Puisto, jossa vedin runokeikan 26.7. Hommassa minua säestivät kitaristit JP Kuivela ja Petteri Kilpi. Kiitos The Puisto. Oli mukavaa jälleen kerran.
Elokuussa sain kunnian esiintyä Mika Terhon Hellät elätit -kirjan julkkareissa Barker teatterin tiloissa Turussa. (Kuvat: Reino Koivula)
Lokakuussa ilmestyi Goodreads-sivustolle arvio. Tällaisia ei ihan joka päivä saa tuntemattomilta ihmisiltä luettavakseen. Voitte vain kuvitella kuinka tämä piristi mieltä.
Tänä vuonna en ollut mukana Kirjamessujen virallisessa ohjelmassa. Ihan ymmärrettävää, koska eihän minulta kirjaakaan ilmestynyt. Poikkesin toki tutustumassa Turun messujen Logomon meininkiin, sekä esiinnyin illalla messujen runoklubilla Bar Ö:ssä.
Ilokseni myös seuraamallani elokuviin erikoistuneella Videospacen YouTube -kanavalla huomioitiin kirjani suorassa lähetyksessä. Tsekkaa ihmeessä Videospacen hulvaton meininki linkistä: Videospace
Eli näin sujahti läpi vuosi 2025. Hieman harmittelen, ettei minulla ollut mahdollisuutta kirjoittaa tulevaa viidettä romaaniani. Idea on jo päässä ja halu sen kirjoittamiseen mieletön. Se vaatii vain oman aikansa ja työnsä. Ehkä vuonna 2026? Sen sijaan olen kirjoittanut runoja, täysin vapaasti ilman paineita. Ja luulen, että seuraava runokokoelma on syntymässä jossain vaiheessa. Edellisestä onkin jo vierähtänyt kohta viisi vuotta, Alibi vuodelta 2021.
Vaikka alkuun kirjoitinkin, että vuosi 2025 oli välivuosi, niin ilokseni huomaan tapahtuneen monenmoista. Kiitos kaikille, jotka olette ostaneet ja lukeneet kirjojani. Kiitos teille, joilta olen saanut niistä palautetta. Kiitos kaikille, jotka olette tilanneet minut esiintymään tapahtumiinne. Kiitos kirjalijakollegoille, jotka olette antaneet tukea ja ymmärtäneet tämän homman jujun. Kiitos kustantajalleni Kalle Niinikankaalle, joka on nähnyt minussa edes hetken sitä lahjakkuutta, jota monet muut kustantajat eivät ymmärtäneet.
Tästä nyt tuli tälläinen Oscar-illan kiitospuhe, mutta kukaan ei pärjää maailmassa yksin.
Kiitos vuodesta 2025. Nyt kohti seuraavaa.
Mika Kivelä
25.12.2025
Katariinanlaakso, Turku
MIKA KIVELÄ 