Arvio Desibeli.netissä

Ja kahdeksantena päivänä on luettu ja arvioitu musiikkiverkkolehti Desibeli.netissä.
Mika Roth kirjoittaa:

”Monille Kiss on aina ollut maailman suurin rock-bändi (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975), vaikka legendaarisen ryhmän tempaukset ja peliliikkeet ovat olleet toisinaan vähintäänkin kummastusta herättäviä. Mika Kivelä mitä selvimmin rakastaa New York Cityn suuria maskimiehiä ja hänen kirjoittamansa fiktiivinen tarina bändin toisesta tukijalasta hakee vertaistaan. Eikä vain sen takia, että tapahtumien keskipisteenä toimii Suomen Turku. Lukija pääseekin uskomattomaan, vuoristoratamaiseen kyytiin, josta kannattaa vain nauttia ja nostaa aivot narikkaan. ”

 

desibeli

 

 

Kirjastoon

Ja kahdeksantena päivänä (Enostone, 2019) ilmestyi puoli vuotta sitten. Nyt kirjastojen varausjonot ovat hävinneet ja opusta saa taas monista kirjastoista. Eiku lainaamaan.

KOKO

 

 

Räkäkännirakkautta

Vuonna 2015 ilmestyi runokokoelmani Räkäkännirakkautta. Kirja voitti Image-lehden ja Books on Demandin järjestämän Indie Book Awards -kilpailun. Nyt tämä opus tulee viiden vuoden ikään. Sen elinkaari on tullut päätökseensä. Eli olen irtisanonut sen jakelusopimukset kirjakauppoihin. Teos häviää kirjakauppojen myynnistä ensi syksyyn mennessä.

Nyt on siis viimeinen tilaisuus hankkia tämä kulttiteos itsellesi.

esimerkiksi täältä: Adlibris: Räkäkännirakkautta

– MK

IMG_20150909_171243

Kokeneena kirjoittajana Kivelä hallitsee tyylivalikoimansa täydellisesti. Räkäkännirakkautta on parhaimmillaan rytmikkäästi ja kekseliäästi etenevää, mustalla huumorilla ryyditettyä beatia. Asiansa osaava kriitikko tunnistaisi tekstin Kivelän hengentuotteeksi vaikka silmät sidottuna, ilmastointiteippi suun edessä ja auton takakonttiin suljettuna.
– Jaakko Mikkola, Turun Sanomat

Kivelän runoissa kuuluu katujen ja lähiöiden ääni.
– Ilkka Lappi, Aamuset

Runoissa on energiaa ja rosoa sekä paljon potentiaalia suuremmankin yleisön suosikiksi.
– Miina Supinen, Indie Book Awards 2015 tuomaristosta

Mika Kivelän runoissa hehkuu rappioromantiikka, mutta hän vie desperado-aiheen pidemmälle kuin ilmeiset amerikkalaiset esikuvansa. Siinä missä Bukowski ja kumppanit joivat, naivat ja kärsivät krapulan tuskaa, Kivelän runoissa kuljetaan kaatopaikalta Tyksin kautta krematorioon.
– Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat